25.12.2018

Lahjasukat ja muovittomat paketit


Täällä blogissa on syksyn mittaan seurattu ylijäämäsukkaprojektiani, tarkoituksenani oli neuloa aiemmista töistä ylijääneistä ja kierrätyskeskuksesta hankituista langoista sukulaisille joululahjasukat. Sukkapareja valmistui lopulta 12 paria, joista viimeiset aatonaattona, koska neuloin viimeisistä sukista ensin liian pitkät ja jouduin niitä hieman vielä viime hetkellä purkamaan ja neulomaan uudelleen. 




Aatonaaton iltana pääsin sitten lopulta höyryttämään sukat. Pidän siitä miten siistinnäköiset ja tasaiset sukista tulee kun ne on kunnolla höyrytetty ja kuositeltu kosteina. Käytin tällä kertaa höyryttämiseen höyrysilitysrautaa ja kosteaa aivan ohutta pellavaliinaa, olen joskus kokeillut myös kattilahöyrytystä, mutta mielestäni silitysraudalla sukista tulee skarpimman näköiset.




Aattoaamuna herätyskello herätti minut aikaisin, jotta ehdin vielä ennen muita aaton puuhia askartelemaan sukille vyötteet ja paketoimaan ne. Koetin etsiä netistä ohjetta miten sukat saisi kauniisti taiteltua vyötteen sisään, mutta ilmeisesti ne yleensä vaan taitetaan ilman mitään ihmeempiä ohjeita, ja niin lopulta tein itsekin. Olin neulonut muutamat pitkävartiset sukat, joissa oli varren lankana erityisen paksua alpakka-villasekoitelankaa, ja niiden kanssa jouduin hieman miettimään miten sukan saisi siististi vyötteeseen. 




Tänä vuonna käytin paketoinnissa muovittomia papereita, ja vaikka niihin tuleekin helpommin reikiä kuin muoviseen paperiin, paketeista tuli kuitenkin mukavan napakoita. Tällä kertaa olin ostanut oikein paperirullia kaupasta, olen usein käyttänyt paketointiin myös esimerkiksi vanhoja tapettipaloja, ja lahjapaketeista talteenotettuja kauniita käytettyjä papereita.




Koska perheessämme on kissoja, en halunnut käyttää meillä kotona avattaviin paketteihin tavallisia pakettinaruja. Kissat kun yleensä rakastavat kaikenlaisten nauhanpätkien syömistä, ja pakettinauha onkin joulunaikaan koitunut monen kissan kohtaloksi. 

Pakettinarut saa onneksi hyvin korvattua kauniilla washi-teipeillä. Ne eivät pakettia avatessa irtoa, vaan kulkeutuvat paperin mukana pois. Käytin riisipaperista tehtyjä perinteisiä japanilaisia teippejä, jotka ovat  muovisia teippejä ekologisempia. 




Pakkasin sukulaisperheisiin vietävät paketit vielä yhteen pakettinarulla, ja kirjoitin korttiin sukkien materiaalitiedot. Paketit kulkeutuivat hyvin sukulaisille tällaisinä  pakkauksina eikä muovipussia tarvittu.




Lahjasukkien neulominen tuntui koko syksyn ajan kivalta projektilta, huomasin miten sukkaparia neuloessa mielessä oli juuri se ihminen, jolle sukat olivat tulossa. 

 Lankakopassa ei kuitenkaan ole edelleenkään erityisen tyhjää, sillä täytyy tunnustaa että syksyn aikana tuli ostettua muutamakin kerä lisää sukkalankoja, jotta sain jatkettua keskenloppunutta lankaa.  Ja saattoi olla että taisin ihan muuten vaankin ostaa jonkun erityisen kauniin lankakerän.

Luulen siis, että ensivuonnakin riittää taas ylijäämälakoja joululahjasukiksi!

Lopuksi täytyy laittaa vielä kuva meidän toisesta pentukissasta, haimme tämän valkoisen pienen tytön vähän aikaa sitten Latviasta, ja toivomme että hänestäkin kasvaisi oikein hieno jalostuskissa :)






Ilosta joulunaikaa kaikille Pömpelin lukijoille!



14.12.2018

Makuuhuone ullakolla


Meidän aikuisten makuuhuoneen sisustus yläkerrassa ei ole tainnut muuttua juuri ollenkaan koko sinä aikana kun olemme asuneet Pömpelissä. Tykkään siitä ettei makuuhuoneessa ole mitään turhaa tavaraa ja se on oikeastaan ilmeeltään hyvinkin askeettinen. 

Hirsiseinät maalasin ennen muuttoa vihertävän vaaleanharmaalla Country Frenchin Päärynä -sävyllä. Maali on hyvin mattapintaista ja läpikuultavaa kalkki-kaseiinimaalia.




Vinojen kattojen alla tuntuu turvalliselta nukkua, ja heti ikkunan takana on meidän kaunis metsämme. 
Mietin silloin kun Pömpeliä suunniteltiin, että haluaisin nukkua juuri talon tässä nurkassa ja mietin myös makuuhuoneen sisustuksen värit itäisen ilmansuunnan valonsävyn mukaan. Itään suuntaavissa huoneissa vihertävät metsänsävyt näyttävät erityisen kauniilta.  

Olen askarrellut siniharmaalla pellavakankaalla verhoillun sängynpäädyn itse, sängyssä on vanhojen Ikean runkopatjojen päällä luomupuuvillainen futon.

Roosanväriset pikkutyynyt olen tuonut mukanani Italiasta.




Yöpöytinä meillä on antiikkiset rengin- ja emännänkaapit, jotka olen maalannut joskus aikoja sitten. Emännänkaapin vihreän maalin olen sekoittanut vernissasta ja pigmenteistä.




Vanhan kasvikuvan olen leikannut monta vuotta vanhasta seinäkalenterista.  
Puulaatikossa meillä on lahjapaperit säilytyksessä, ja nyt olen jo alkanut kaivella sieltä paketointitarvikkeita joululahjoja varten :)









13.12.2018

Työssä ja kotona



Tänä vuonna joulukuu on tullut edellisvuosia rauhallisemman tuntuisena, 
olen tehnyt nyt töissä pitkiä projekteja yritysasiakkaiden kanssa, jolloin työaikani ovat noudatelleet enemmän virastotyöaikoja ja vapaa-aikaa on jäänyt enemmän työn vastapainoksi. On todella hienoa päästä tekemään isoja kokonaisuuksia vaativissa historiallisissa kohteissa, joissa saan käyttää omaa ammattitaitoani monien ihmisten iloksi. 

Viime aikoina perinnerakentamisesta ja myös vanhojen talojen sisustussuunnittelusta on tuntunut olevan enemmän juttua myös julkisuudessa. Olen tänä vuonna saanut olla kertomassa vanhojen talojen sisätilasuunnittelusta  ja säästävästä korjausrakentntamisesta esimerkiksi Helsingin Sanomissa ja monissa sisustus- ja rakennusalan julkaisuissa. Usein vanhojen talojen sisustus nähdään kuitenkin edelleen melkein pelkästään pintojen ja kalusteiden värien ja kuosien suunnitteluna, vaikka ehdottomasti tärkein osa suunnittelua on rakennus- ja asumishistorian, vanhojen suomalaisten rakennustapojen ja materiaalien tuntemus.

 Rakennuksen arkkitehtuuriin, rakenteisiin, tilojen mittasuhteisiin ja olemassa oleviin pintoihin sopivien korjaustapojen ja materiaalien valinta on lähtökohta kaikelle muulle suunnittelulle. Maalisävyt ja tapettien kuosit menevät ja tulevat  perinnerakennuksessakin trendien mukaan, esimerkiksi nyt vaihdetaan 2000-luvun alun perinnesinisiä ja kovia valkoisia harmaan tai vihreän sävyisiin perinneväreihin ja vaatimattomat suomalaiset perinnetapetit saavat vaihtua tummiin ja runsaisiin englantilaisiin arts and crafts -tapetteihin.

Rakastan kuitenkin myös tarkkaa pintamateriaali- ja värisuunnittelua ja totta kai myös upeiden tapettien ja tekstiilien suunnittelu on työssäni oikein se kirsikka kakun päällä.  Onneksi saan työssäni tehdäkin paljon myös väri- ja tapettisuunnittelua, jopa niin paljon, että Pömpelissä en ole pitkään aikaa edes ehtinyt miettiä minkään paikan maalaamista.

Olen ajatellut, että oma kotini saakin olla minulle rentoutumisen ja rauhoittumisen paikka, jossa en tavoittele täydellisyyttä. Oma kotini saa olla vähän sinne päin ja pinnat saavat kulua ja ikääntyä rauhassa.  Kodin tunnelmahan tuleekin mielestäni juuri siitä, että kodissa näkyy myös eletty elämä.

Omassa kodissani minulle yksi tärkeimmistä paikoista on meidän kuisti. Koitan pitää kuistin aina suurinpiirtein järjestyksessä, vaikka koirien hihnoja ja ulkopukuja sekä tietysti myös meidän ihmisten kenkiä ja muita tarvikkeita on kuistilla isot määrät. Minulle on tärkeää, että kotiintullessa ei näy ensimmäisenä jotakin epämääräistä sotkua, vaan päinvastoin mielellään jotakin erityisen kaunista ja hyvää mieltä tuovaa. 



Vaikka muuten en ole mitään erityinen sisustuksen stailaaja, kuisille teen yleensä vuodenajan ja juhlapyhien mukaista koristelua. Keväällä kuistilla ovat rivissä pääsiäisiaiheiset vanhat postikortit ja iso kimppu pajunvitsoja turkoosinvärisessä ämpärissä. Nyt joulunalla kuistilla on Mailegin ihania perinteisiä joulukoristeita ja hauska pikkuinen huonekuusi, jonka sain äidiltäni.




Sisällä talossa on myös tänä vuonna tavallista enemmän jouluista sisustusta. Olen tänä vuonna ehtinyt viime vuosia enemmän fiilistelemään tulevaa joulua, ja se taitaa näkyä myös sisustuksessa :D

Kuitenkin ainoa ostos, jonka olen täksi jouluksi tehnyt, on uuden pöydän mittoihin sopiva vahankangasliina. Mietin pitkään ennen liinan tilausta onko ruotsalaistyylinen kuvio vähän liikaa joulupöytään, mutta koska pöytäliinan väritys on niin hillitty, se näyttää minusta sopivan tosi hyvin Pömpelin keittiöön. Uskon myös, että saan sille katettua myös ihan juhlavan joulupöydän valkoisilla posliiniastioilla, vanhoilla kynttilänjaloilla ja havukoristeilla.




Tänään kun otin keittiössä kuvia, oli valoa tosi vähän, toivottavasti saatte kuitenkin näistä hieman epätarkoista kuvista jotakin selvää. Halusin nimittäin laittaa tänne blogiin kuvan myös lampaantaljasta jonka kunnostin pari päivää sitten. Ostin taljan monta vuotta sitten Ikeasta ja se on ollut viimevuodet meillä auton takakontissa koirien pehmukkeena. Talja oli mennyt aika takkuiseksi ja ihan likaiseksi, mutta halusin kokeilla saisiko siitä vielä kauniin. Tuuletin taljaa ensin ulkona ja sitten leikkasin saksilla taljan karvojen pituudesta noin puolet pois, sitten taas ravistelin sitä pihalla, jolloin karvat pörhistyivät ja vuosien aikana taljan uumeniin jääneet roskat lähtivät irtoamaan. Ja nyt talja on ihan raikas, puhdas ja oikeastaan kivemman näköinen kuin alunperin pitkäkarvaisena.





P.S. Blogin kommentteihin vastaaminen on ollut minulla jo jonkinaikaa epäkunnossa, olen iloinen, että blogiin tulee paljon kommentteja ja luen ne kaikki, mutta tällä hetkellä en pysty niihin jostakin syystä vastaamaan.