22.10.2018

Karhunvatukkakakku ja virkattu kissankori


Meillä juhlittiin eilen esikoisen 14-vuotissynttäreitä ja miettimistä aiheutti,  kuten jokaisena vuonna ennenkin, esikoisen kriittisyys täytekakkuja kohtaan. Yritän miettiä aina makuyhdistelmää, josta päivänsankarikin pitäisi, toki juhlia voisi tietysti hyvin ilman kakkuakin, mutta meillä vieraille maistuu kakku, joten tuntuu ihan mukavalta tehdä juhlapöytään myös perinteinen synttärikakku. 

Esikoisen lempimarja on karhunvatukka, jota Pömpelinkin pihassa kasvaa isot puskat. Oma sato oli tosin jo syöty, mutta onneksi karhunvatukkaa löytyi myös kaupan hyllystä. 

Kakun täytteenä on makeuttamatonta luomuomenasosetta ja banaania, jottei kakusta tulisi liian makea. Banaania laitan aina kakkuihin ohuina siivuina, siitä tulee mielestäni raikkaamman makuista kuin muussatusta banaanista. Laitoin täytteeksi myös maitorahka-kermasekoitusta.  Maut taisivat olla ihan onnistuneet, koska kakku teki hyvin kauppansa ja maistui myös päivänsankarille.




Juhlapöydässä meillä oli kakun kaverina  juusto- ja hedelmätarjotin sekä lasten leipomia jättimarenkejä ja nutellamuffineita, nekin on kaikki jo syöty loppuun.




Koristelin kakun meidän oman pihan pienillä orvokeilla, jotka voi hyvin myös syödä kakun mukana.




Samalla kun kävimme isossa kaupassa ostamassa juhlatarjoilun aineksia, löysin vihdoin myös Novitan uuden talvilehden (4/18). Lehteä kuvattiin meidän kodissa, ja Anna Wallendahrin kuvat on aivan ihania.  Myös lehden neuleohjeet ovat tosi kivoja, ajattelin kokeilla itse ainakin virkkaamalla tehtäviä pitkiä villasukkia.




Olen muutenkin nyt innostunut virkkaamisesta. Löysin jo viime keväänä kierrätyskeskuksesta ison satsin vanhoja matonkuteita ja nyt olen vihdoin keksinyt mitä teen niistä. Olen kissanäyttelyissä huomannut, että monessa näyttelyhäkissä on erilaisia pehmeitä koreja, joissa kissat viihtyvät hyvin, mutta en ole löytänyt niitä mistään valmiina. Siispä ajattelin, että virkkaan itse muutaman tällaisen kissankorin. Parista ensimmäisestä korista tuli vähän epämuodostuneita, mutta nyt muoto alkaa olla jo ihan kivannäköinen.

Tässä kuvassa on pieni kori kissanpennulle. Meidän iso köriläs tosin kävi heti testaamassa tätäkin ja kaatui tietysti koko korin kanssa nurin :)




Nyt teen sitten isompaa koria, johon tuo meidän pappakin mahtuu mukavasti.




15.10.2018

Mustan kissan talossa


Syksy ei koskaan varsinaisesti hiivi pikkuhiljaa Pömpeliin, asumme nimittäin keskellä vehreää sekametsää, ja tuulisella säällä keltaiset koivunlehdet kirjaimellisesti satavat talon päälle. Ja jos erehtyy silloin raottamaan ulko-ovea, on myös alakerran lattiat hetkessä täplitetty keltaisilla lehdillä.

Saimme onneksi eilen pidettyä isännän kanssa kunnollisen siivouspäivän ja nyt lattioilla ei ole kuin muutama pieni lehti. Tietysti myös eläimet tuovat kotiin omat sotkunsa, villakoirat taitavat kuitenkin olla koirista siisteimmästä päästä. Villiksistä ei lähde karvaa ja kun pitää turkin lyhyeänä, ei sisään kantaudu koirien mukana juurikaan ulkoa mutaa tai roskia. 



Meillä on tällä hetkellä eläimistä kuitenkin vajausta. Meidän musta isovillis kuoli kesällä ja odottelemme nyt meidän ainoalle villapojalle uutta ystävää.  Kissojakin meillä on nyt vain yksi hieno musta poika, jolle on myös pian tulossa kissanpentu ystäväksi. 

Luin vähän aikaa sitten, että ihmiset eivät mielellään hanki mustia kissoja, ja eläinsuojeluyhdistyksissä mustat kissat jäävät usein ilman uusia koteja. Ennenvanhaan mustaan kissaan liittyi taikauskoa ja nykyään syynä on se, että mustasta kissasta ei saa niin hyviä kuvia sosiaaliseen mediaan. Ajatelkaa, miten surullista. 

Minusta mustat kissat ovat aina olleet erityisen kauniita ja niissä on jotakin hienoa salaperäisyyttä. 
Meille on mustia kissoja siunaantunut aina sattumalta, koska minulla ei ole ollut väritoiveita eläimille . Ja vaikka mustat kissat näyttävätkin kuvissa usein pelkiltä mustilta möykyiltä, ovat ne livenä katsottuina sitäkin kauniimpia ja suloisempia.

Jos siis mietit kodin tarjoamista kodittomalle kissalle, tee hyvä työ ja valitse musta kissa.



Eläinten hankinnan lisäksi olen nyt viime aikoina keskittynyt lähinnä työntekoon ja neulomiseen. Omaa kotia en yleensä juurikaan sisusta, samat kalusteet ovat olleet omilla paikoillaan jo muutosta saakka. Katsoin myös vanhoista kuvista, että tuollainen samannäköinen kranssi on ollut nyt aina vaan vuodesta toiseen tuossa salin sivustavedettävän sohvan päällä :D 



Tämän syksyn neulomisurakkana minulla on sukulaisten joululahjasukat ylijäämälangoista. Lankavarasto ei tosin ole juuri huvennut, koska sain juuri Novitalta uusia isoja kankakeriä, joista riittää taas neulottavaa useampaan sukkapariin. 

Olen tänä syksyllä saanut osallistua Novitan talvilehden kuvauksiin, ja tuttua kotia voikin nyt katsoa Novitan uudesta lehdestä 4/2018. Tänne syrjäkylille tosin lehti ei vielä ole saapunut, joten itse en ole vielä kuvia nähnyt. Laitan sitten tänne blogiin kyllä lehdestä lisää juttua kunhan saan sen käsiini. 





 Aurinkoisia syyspäiviä kaikille Pömpeli-blogin lukijoille!