26.8.2018

1800-luvun Duck egg -tapetti


Valitsin asiakkaani taloon keväällä tapetteja ja yhtenä vaihtoehtona meillä oli silloin Little Greene -tapettivalmistajan Lower George Street -tapetti.  London wallpapers - mallistojen tapetit ovat kaikki tehty vanhojen historiallisten tapettimallien mukaan. Ihastuin silloin keväällä tähän 1800-luvun alun tähtitapettiin ja pyöriteltyäni pitkään tapetin mallipalaa työpöydälläni päätin, että tätä tapettia haluaisin katsoa myös Pömpelin seinällä.

Alkuperin tämä parisataavuotias tapettimalli oli pohjaväriltään kellertävän vaaleanpunainen ja tähdet olivat murretun oranssin sävyiset.  Kaikki tapetin muutkin värivaihtoehdot olivat minusta kauniita, mutta Duck egg -sävyssä tapetti sopii parhaiten Pömpelin muihin sävyihin.

En ihan heti kuitenkaan löytänyt tapetille meiltä sopivaa seinää, mutta 
lopulta sitten keksin, että se voisi sopia kauniisti kakluunin taustaksi. Kakluuniseinällä on pari vuotta ollut vaalea Toile de jouy - tapetti, joka ei oikein tuonut kakluunia esiin. 
Koska salin ulkoseinille on tulossa pinkopahvitukset ja olen jo suunnitellut pinkopahviseiniin uutta värimaailmaa, totesin myös että duck egg -sävyisenä tämä tapetti sopisi hyvin myös salin tulevaan sävymaailmaan.





Tapetti on tosi tarkasti kohdistava ja edellisestä tapetointikerrasta tiesin, että tämän kiviseinän epätasainen pinta sekä kakluunin reunat olivat vaikeasti tapetoitavia. Onneksi minulla on oma rakas rakennuskonservaattori, joka taas kerran käytti yhden lauantai-illan meillä tapetointihommissa. 

Ystäväni oli jäänyt pari viikkoa sitten ilman toivomaansa uutta Muuminpäivän muumimukia, joten tapetointiavusta kiitoksena lahjoitin omani hänelle. 

Uutta tapettiseinää on nyt ihana katsella kun kauniin tapetin lisäksi myös tapetointijälki on ammattilaisen käsialaa. 





Huomasin vasta kun seinä oli jo tapetoitu, että Amsterdamista aikoinani ostama pieni joulukoriste, joka on muutosta saakka roikkunut kakluunin pellistä, onkin hyvin samannäköinen kuin uuden tapetin tähdet. 



22.8.2018

Hirsiseinän tilkitseminen pellavalla


Pömpelin hirsikehikon pystytyksestä tulee talvella kuluneeksi jo viisi vuotta ja nyt on salin ulkoseiniin tarkoitus alkaa tehdä pinkopahvitusta. 

Hirsikehikkohan elää aika reippaasti ensimmäiset neljä tai viisi vuotta, jonka takia seiniin ei heti kannata alkaa kiinnittää mitään paperointeja. Meillä hirsiseinät käsiteltiin heti kehikon pystytyksen jälkeen hengittävällä ja myrkyttömällä kalkki-kaseiinimaalilla (koska en oikein pidä mäntytuvan tunnelmasta) ja nyt tämä kevyt maalikerros jää sitten pinkopahvien alle piiloon.  Jos olisin maalannut hirret jollakin muovimaalilla, maalikerros pitäisi nyt poistaa, jotta se ei muodostaisi uuden rakenteen sisään höyrysulkua. 

Pinkopahvitusta ennen on hyvä käydä hirsiseinä läpi ja lisätä tarvittaessa hirsien rakosiin eristettä. Meillä hirsien väleihin on rakennusvaiheessa käytetty pellavarivettä ja jatkan sen käyttöä myös nyt kun tiivistän rakosia. 

Salin yksi nurkka on elänyt enemmän kuin muut nurkat, koska siinä kuistin oviaukko tulee lähelle nurkkaa. Muihin seiniin ei pellavaa tarvitse lisätä.



Käytän pellavariveen lisäämiseen puukkoa ja voiveistä. Rivetyksen voi tietysti tehdä myös oikealla riveraudalla, mutta tällaisessa pienessä lisätilkitsemisessä puukko ajaa hyvin asiansa.  Puukko saisi tosin olla tylsempi, mutta tylsää puukkoa en nyt löytänyt. Terävä puukko nimittäin katkoo tarpeettomasti rivettä samalla kun työnnän sitä rakoihin.



Pellavaa menee tilkitsemiseen tosi paljon, tarkoitus on, että pellavaa tungetaan rakoon hyvin tiiviisti ja kun rako on täynnä, niin senkin jälkeen koitetaan tunkea vielä vähän lisää. Jos pellava jää rakoon löyhästi ei siitä ole oikein mitään hyötyä. 


Ostin tämän pellavarullan Domus classicasta, ja yksi kerä riittää juuri sopivasti yhden tällaisen nurkka-alueen tilkitsemiseen.  Tämä pellavanauha on täyttä pellavaa eikä sisällä ollenkaan muoveja.



Seuraavaksi seinään asennetaan sitten perinteinen pinkopahvi. Meille on tulossa tänä syksynä perinnerakennuskurssilaisia, joiden kanssa pahvitamme  yhdessä näitä salin seiniä.

Pinkopahvi sopii hienosti hirsiseinän pintaan, koska se elää hirren kanssa samalla tavoin ilman kosteuden ja lämpötilan mukaan.













11.8.2018

Mummun saappaissa: villasukkia kierrätyslangoista

 (Nyt seuraa joululahjapaljastuksia, joten jos tiedät saavasi meidän perheeltä joululahjan, kannattaa lukeminen lopettaa heti alkuunsa). 



Aion tänä vuonna neuloa joululahjoiksi paljon villasukkia. Mummuni oli eläessään taitava käsityöihminen ja kun hän nukkui pois, ei meillä ole kukaan lähisukulainen neulonut lahjaksi villasukkia ja lapasia. Olenkin nyt ryhtynyt paikkaamaan tätä suvun käsinneulottujen  villasukkien vajetta omilla vaatimattomilla taidoillani.

Lahjaksi on ihanaa tehdä käsinneulottua villaista, minulta näitä sukkia ja lapasia toivottu, joten tiedän että lahjat tulevat tarpeeseen. Ja samalla kun neulon sukkia huomaan miettiväni paljon lahjansaajaa, näissä lahjoissa on siis oikeastikin ajatus mukana.

 Minulle on kertynyt aiemmista projekteista aika paljon ylijäämälankoja ja lisäksi olen ostanut kierrätyskeskuksesta kertaalleen käytettyjä villalankoja joululahjasukkia varten. Koska lankavarastoni koostuu tällä hetkellä siis satunnaisista jämälangoista ja kierrätyskeskuslöydöistä, ei joululahjapaketeista ole tänä vuonna odotettavissa mitään erityisen tyylikkäitä tai väriyhdistelmiltään kovin esteettisiä sukkia.

 En ole eläessäni neulonut yhtään paria yksivärisiä sukkia, se on mielestäni ihan liian tylsää puuhaa ja nyt nautinkin neulomisesta ihan erityisesti kun joudun miettimään koko ajan miten saan kaikki toistensa kanssa riitelevät värisävyt edes joten kuten toimimaan samassa sukassa. Mitä epätoivoisempi lähtötilanne, sitä hauskempaa on neulominen! 

En myöskään suunnittele yleensä kovin tarkkaan ennen neulomisen aloitusta mitä kuvioita sukkaan tulee tai missä järjestyksessä värejä käytän, aloitan vain jollakin langalla ja erilaiset raidat syntyvät itsestään. 




Tähän mennessä ehkä pahin värihaaste on minulla juuri nyt työn alla. Teen miesten sukkaparia Sockin  monenkirjavasta raita- ja pilkkulangasta, jossa on esimerkiksi kelmeää taitettua keltaista ja vahvasti violettiin taittavaa liilaa, toisina lankoina käytän sukkiin venäläistä turkoosia 100% villalankaa ja  kierrätyskeskuksesta ostettua hernekeiton väristä tuntematonta lankaa, jota sivumennen sanottuna on ollut minulla aivan järkyttävän isot määrät ja olen joutunut miettimällä miettimään mihin kaikkialle sitä tunkisin. 




Mutta  yllätys yllätys, näistä sekalaisista langanjäämistä näyttää kuitenkin muodostuvat ihan hauskannäköiset sukat, joissa hernekeitto vuorottelee raitalangan kanssa. 




Olen kyllä oikeastikin sitä mieltä, että rumia värejä ei ole olemassa, vaan kaikille väreille on paikkansa  ja aikansa. Huomasin myös sattumalta, että vanhassa  adventtikalenteripaketissakin on hyvin samanlainen sävymaailma kuin näissä sukissa. Ja tuossa kontekstissahan paletti näyttää minusta ihan hienolta.

Oletteko te Pömpelin lukijat innokkaita käsityöihmisiä, ja onko joululahjojen neulominen jo aloitettu?






7.8.2018

Pehmeää retroa ja älä osta mitään

Olen viimeaikoina laittanut kotona esille vanhoja Marimekon kankaita, Maija Isolan Satula ja Tantsu ovat lemppareitani, ja niitä onkin meillä useita eri vaaleanpunaisen sävyissä ja vaaleanpuna-vihreinä väriyhdistelminä. 




Meillä on myös vuosia sitten Tanskasta ostettuja Bungalowin keittiöpyyhkeitä, joiden kuviot sopivat hyvin yhteen Marimekon tekstiilien kanssa. Käytän keittiöpyyhkeitä kylläkin ihan tavallisina käsipyyhkeinä, sileät puuvillapyyhkeet  ovat kestäneet vuosikaudet pesua kuumassa paljon paremmin kuin froteepyyhkeet.




Kävin viime viikolla Tukholmassa ja siellä näkyi monessa paikassa uutuustuotteissa Marimekon Unikkokuosia. Meillä ei ole Unikkoa kotona ollut koskaan, mutta sattumalta näin myös juuri nettikirppiksellä ihanan vaaleanpunaisen Jättiunikkotyynyliinan, joka sopisi hyvin meille. 

En kuitenkaan sitä nyt ostanut, koska vietän Älä osta mitään - syksyä. Vaikka ostankin suurimmaksi osaksi esimerkiksi vaatteeni käytettynä, minulle on silti tullut tunne, että haluan vähentää kuluttamista ja tavaran ostamista. Työssäni tietysti näen  paljon kaikkea kaunista ja houkuttelevaa, ja hienoja vanhoja huonekalujakin tulee usein vastaan, mutta koska en halua että kotini muuttuu miksikään tavaravarastoksi, niin olen nyt ajatellut pitää ainakin tämän syksyn taukoa ostelusta.

Sitävastoin olenkin taas ryhtynyt poistamaan talosta ylimääräistä tavaraa, on ollut mukava huomata, että talossa ei ole juurikaan mitään roskiin heitettävää, vaan lähes kaiken olen saanut annettua ja myytyä eteenpäin nettikirppiksillä.

Konmaritin meidän koko talon pari vuotta sitten, ja moni paikka onkin pysynyt ihan hyvässä kunnossa koko ajan sen jälkeen, esimerkiksi tähän puulaatikkoon meidän makkarissa sijoitin lahjapaperit ja muut paketointitarvikkeet ja siellä ne edelleen ovat ihan siistissä järjestyksessä. 




Edelleen silti tuntuu, että tavaraa voisi vielä entisestään vähentää ja olenkin ottanut nyt syksyn tavoitteeksi, että ostamisen sijaan keskitynkin poistamaan meiltä vielä enemmän tavaraa.

Ihan kokoaikaa en kuitenkaan jaksa konmarittaa ja järjestellä kotia, vaan olen myös alkanut taas lukea enemmän kirjoja ja olen myös ehtinyt viimein tehdä valmiiksi myös keväällä aloitetut sukat, jotka olen tehnyt lankakerien lopuista. 



Aloitin heti näiden jämälankasukkien valmistumisen jälkeen jo neulomaan uusia villasukkia ystävälleni lahjaksi. Joululahjojen neulomistahan ei voi aloittaa koskaan liian aikaisin! :D