8.5.2018

Puutarhurin pelastukset: hamppukate ja uusi teekannu



Olen ollut viime aikoina hieman ongelmissa kasvimaan katteen kanssa. 
Olen käyttänyt kasvimaalla aiemmin katteena vanhaa hevostallilta saatua olkea, mutta luin tänä keväänä ettei olkikatetta suositella syötäville kasveille sen sisältämien kasvinsuojeluaineiden takia. En oikein tämän jälkeen ole osannut hyvillä mielin kasvatella perheelle syötävää olkikatteessa.

Ruohokatetta meillä ei tule lähellekkään tarpeeksi kasvatusalueiden kokoon nähden ja kukkapenkeissä käyttämäni vanha heinä taas on liian ohutta, pitkää ja kovaa asettuakseen kauniisti kasvimaan pieniin rakosiin.

Mietin jo joudunko jättämään tänä vuonna kasvimaan kokonaan ilman katetta, mutta sitten löysin tietoa suomalaisesta uudesta hamppukuitukatteesta. Ajattelin, että voisin tänä vuonna kokeilla hamppua kasvimaan katteeksi. Suomalainen hamppu on ekologista ja tutkitusti myrkytöntä, joten se sopii hyvin myös Pömpelin kasvimaalle.



Sain näissä kuvissa näkyvän paalin hamppukuitukatetta kokeiluun Hemprefinen Hamppukaupasta. Paali muodostuu hamppukuitulevyistä, joita voi joko asetella paikoilleen levyinä tai sitten katelevyä voi avata irtonaisiksi tupsuiksi. Arvostan myös sitä, että paali ei ollut ympäriinsä vuorattu paksulla muovilla, vaan paali pysyy kasassa rautalangalla ja ohutta muovia oli ainoastaan paalin sivuilla.



Irrottelin aluksi paalista irtonaisia kateriekaleita, jotka levitin kasvimaan aumoihin. Levitän aina katteen kasvien ympärille vasta kun ne ovat taimettuneet kunnolla, joten tässä vaiheessa kasvukautta katoin vasta penkkien välit.


Aluksi vähän epäilytti miten hamppukate pysyy maassa kun tuuli tuiversi aika kovaa Pömpelinmäellä, mutta yllättävän hyvin kate pysyi paikoillaan.


Kuitukate muodosti maahan hyvin tiiviin mattomaisen kerroksen, ja on helppo uskoa ettei siitä pääse rikkakasveja kovin helposti läpi.

Seuraavaksi levitin kuitukatetta kasvatusalueiden väleihin. Niihin käytin kokonaisia levyjä. Aika isotkin alueet peittyivät nopeasti.

Nyt seuraavaksi vuorossa onkin sitten villiintyneen mansikkamaan kattaminen. Aloitin sitä jo hieman irtonaisilla katteenpaloilla, mutta koska mansikat ovat rönsyilleet vähän mihin sattuu, joudun kattamisen kanssa samaan aikaan myös hieman raivaamaan mansikkamaata, jottei sen mene tänä kesänä ihan tukkoon mansikoista.


Mutta summa summarun, hamppukatetta on helppo levittää ja se näyttää puutarhassa kivan perinteiseltä. 

Koska olen nyt uurastanut ahkerasti puutarhassa,  on myös mukava ahkeroinnin välissä käydä sisällä levähtämässä hetki ja juomassa kupillinen hyvää teetä.

Olen kaipaillut pitkään hyvää teekannua ja sunnuntaina löysin sellaisen ihan sattumalta kirpputorilta, jossa kävin kun odottelin lasta harrastuksista. Kannu on Kupittaan saven klassikko ja värikin on Pömpeliin ihan täydellinen puuterinen roosa. 





Ostin jo viime syksynä matkoilta kauniita teekukkia, joiden keskellä on punainen apilankukka, mutta teekannun puuttumisen takia en ole ennen päässyt niitä kunnolla käyttämään. Teekukat ovat aivan ihania, ja apilankukilla maustettu vihreä tee on myös hyvää virkistystä puutarhurille.




3.5.2018

Vihreän ja sinisen sävyjä

Luonto Pömpelinmäellä alkaa vihertää ja huomaan, että myös sisällä talossa vihreät sävyt näyttävät nyt kivoilta. Meillä on myös joitakin viileitä harmaan sävyjä, jotka näyttävät pilvisenä päivänä aika sinertäviltä. 




Löysin kirpputorilta vanhan lintukirjan, jonka kauniita kuvia voisi hyvin kehystää vaikka tauluiksikin. 



Oikeaa sinistä väriä meillä on vain muutamassa astiassa.  Sain ystävältäni vappuaattona ihanan tumman hortensian, jonka sävy sopii kauniisti yhteen sohvan kankaan ja sinivalkoisen Fasaani-terriinin kanssa.





Sinistä on myös Japanista tilaamissani Botanical-sarjan muumimukeissa, niiden koko on hyvä teenjuojalle ja piirrosten tyyli on mielestäni lähellä vanhojen muumitarinoiden piirustustyyliä.