1.9.2017

Kolme vuotta Pömpelissä

Kohta olemme asuneet Pömpelissä jo kolme vuotta. Toisaalta tuntuu, että olemme asuneet täällä aina, tämä talo tuntuu niin omalta kodilta. Olen kiitollinen, että meillä on ollut mahdollista rakentaa lapsille tällainen lapsuudenkoti. 

Katsoin pitkästä aikaa vanhoja kuvia Pömpelistä. Olen usein liiankin kriittinen ja monesti bloginkin kuvat alkavat minusta näyttää kivemmilta vasta kun niiden kuvaamisesta on kulunut jo enemmän aikaa.

Vanhempia kuvia katsoessa huomaan miten taloon on tullut pikkuhiljaa lisää värejä, kuviollisia tapetteja, tekstiilejä ja kauniimpia kalusteita. Ja niinhän sen kuuluukin olla, että sisustus rakentuu pikkuhiljaa arjen keskellä.


Tässä kuvassa viime vuoden jouluaaton kattaus salissa.


Olen välillä miettinyt mitä tälle talolle tapahtuu kun lapset muuttavat pois. Nyt kun istun tässä keittiön pöydän ääressä, vaaleanpunaisessa kupissa kuumaa kahvia ja kynttilän valaistessa sadepäivää ajattelen, että en halua koskaan muuttaa tästä talosta. 




Talohan on ehdottomasti liian iso kahdelle ihmiselle. Mutta toisaalta nytkin talossa asuu ihmisten lisäksi kaksi koiraa ja kolme kissanpentua. Talossa on myös tilaa tehdä töitä, keittiön viisi yli 170 cm korkeaa ikkunaa antavat täydellisen valon piirtää pohjakuvia ja valita sopivia värisävyjä asiakkaille. 

Koti on kuitenkin enemmän tunteiden kuin järjen asia. Kun ajattelen tämän talon minussa herättämiä tunteita, ajattelen rauhaa, turvaa, vapautta  ja rakkautta perheeseeni. 



Olen viimepäivinä iloinnut myös ikkunoista avautuvasta näkymästä. Maisema on muuttunut kun muutaman sadan metrin päähän,  Pömpelinmäkeä vastapäiselle pienemmälle mäelle on noussut uusi talo. Talo on myös puolitoistakerroksinen ja pinnassa on valkoinen vaakapaneeli, katto on punatiiltä ja talon ilmeessä on paljon samaa kuin Pömpelissä. Näyttää hauskalta, meidän talolle on nyt maisemassa oma pari. 

Huomaan, että vaikka asuinympäristö ei ole täydellinen ja haaveissani talolleni johtaisi pitkä rivistö vanhoja tammia ja ikkunoista näkyisi vain vanhoja pihapiirejä, olen alkanut juurtua myös tälle seudulle ja näihin maisemiin.




15 kommenttia:

  1. Teillä on kyllä niin kaunis ja idyllinen koti, että ymmärrän täysin juurtumisen ja ajatukset tulevasta <3 Pitääpä muuten mainita, että osin sinun tietäsi seuranneena aloitan nyt syksyllä Sisustusakatemian sisustussuunnittelu -kurssin :) Katsotaan, mitä tuleman pitää, mutta jos ei muuta, uskon, että ainakin varmuutta kodin viimeistelyyn ja torpan sisustamiseen, nyt kun pohjatyöt alkavat viimein olla tehtynä. Kiitos siis inspiraatiosta, ja ihanaa viikonloppua teidän perheelle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja tsemppiä opintoihin :)

      Poista
  2. Ihana ja kaunis koti! Ymmärrän ettet halua sieeltä muuttaa.

    VastaaPoista
  3. Kauniisti ja oivalluksella osasit kuvata sitä, mikä on koti. Ei pelkästään ihmisten lisäksi seinät ja tavarat, vaan myös kaikki niihin liittyvä, ja ikkunoista näkyvä maisema, rakennuksen ja tilan monet funktiot. Näin etälukijana minulle suurinta nautintoa kodissanne tuottaa se rauha ja harmonia, joka välittyy kaikissa kuvissa; hyvä henki, josta olen tainnut ennenkin mainita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoista <3

      Poista
  4. ah niin kaunista <3

    VastaaPoista
  5. Vai on teidän muutosta jo kolme vuotta! Kyllä aika rientää! Niin kauniita kuvia talostanne!

    Itsekään en haluaisi koskaan muutta kodistamme, vaikka talo yläkerran joskus valmistuttua ja lasten pois muutettua on kahdelle hieman iso. Jos ei pakottavaa tarvetta tule, niin ei silti tulisi mieleenkään täältä mihinkään muuttaa! Minusta on ihanaa, että lapsilla säilyy omat huoneet aina täällä äidin ja isin luona, vaikka muutavatkin pois. Ja myöhemmin mahtuvat lapset ja lastenlapset kaikki yhtäaikaa vierailulle ja yökylään, kukin perhe omiin huoneisiinsa ja on tilaa olla ja viihtyä täällä rakkaassa kodissa. :)

    Ihanaa syksyä Pömpelin väelle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen myös ajatellut, että olisi mukavaa, että voisi myöhemmin tarjota omille lapsille ja heidän mahdollisille perheilleen mummolan jossa on kaikille tilaa :)

      Poista
  6. Voi miten kaunista teillä onkaan <3 minäkin olen miettinyt että ehkä meidän koti on liian iso meille kahdelle kun lapset lähtevät maailmalle mutta vielä ei tunnu siltä että sitten kuitenkaan tahtoo muuttaa mihinkään muuallekkaan...aika näyttää sitten :) Ihanaa syyskuun alkua <3

    VastaaPoista
  7. Aika kuluu hurjan nopeasti. Tuntuu, että vasta äsken Pömpeliä rakennettiin. Suuressa talossa on myöhemmin mukavaa viettää sukujouluja ja muita -juhlia.

    VastaaPoista
  8. Teillä on kyllä huisin kaunis koti <3 Varmasti lapsille jää ihanat muistot lapsuudenkodistaan.
    Ihanaa sunnuntaita.

    VastaaPoista
  9. Meillä on nuorimmainen eskarissa, eli kymmenen vuoden päästä meilläkin herätään siihen todellisuuteen, jossa lapset alkavat olla niin isoja, että he tahtovat itsenäistyä. Siitä huolimatta me etsimme vasta nyt loppuelämän kotia, isoa hirsitaloa, mielellään parisataa neliöistä. Jotenkin oletan, että on ihanampi aikuisten lasten (ja mahdollisten perheiden) tulla kylään, kun on omat tilat odottamassa heitä. <3

    VastaaPoista
  10. kukapa sitä rakkaudella rakentamastaan kodista haluaisi muuttaa!? kuten kirjoitit, koti on enempi tunteiden asia kuin järjen. järki sanoo, ettei kaksi ihmistä tarvitse kuutta huonetta ja isoa ulkorakennusta saunatupineen, kuten meilläkin isännän kanssa on, mutta tämä on lastemme koti, omin käsin peruskorjattu ja sen vuoksi meille niin rakkaaksi tullut, ettemme voisi kuvitellakkaan muuttavamme muualle. sitä paitsi olemme keksineet kaikille huoneille käyttöä, joten ei niiden tyhjänpanttina tarvitse olla silloinkaan, kun lapset ovat kukin tahollaan omissa kodeissaan. tänään juuri raijasimme tavaroita pois entisestä hevostallista. isäntä rakentaa sinne oman pikku verstaan ja varastotilaa työkaluilleen, koska olen valtaamassa puutarhavajakseni hänen ulkovarastonsa eli tilaa tarvitaan erilaisten harrastustenkin vuoksi melkoisesti, mielestäni sitä ei ole koskaan liikaa;)

    VastaaPoista