11.9.2017

Alakerran järjestelyä

 Meillä kävi viikonloppuna kissanpentujen uudet perheet kylässä ja siivoilin ja lapset leipoivat pullaa vieraita varten. Kaikki meidän ihanat pienet sijaiskotipennut ovat saaneet nyt omat hyvät kodit ja kissat lähtevät omiin koteihinsa tämän viikon sunnuntaina, kun ovat täyttäneet 13 viikkoa.

Pikkukissoja tulee varmasti kova ikävä, mutta olen myös iloinen että orvot villikissanpennut saavat nyt kunnolliset omat kodit ja olen voinut olla tässä mukana auttamassa.

Siivoillessa ryhdyin vähän vaihtelemaan myös huonekalujen paikkoja ja lopulta alakerrassa olikin menossa oikea mööpeleiden muuttoaalto.

Eteisaulan uusi shakkiruutulattia vaikutti varmasti myös asiaan, hienon lattian kanssa tuntui hyvältä idealta pelkistää hieman muiden huoneiden sisustusta.


Siirsin alunperin myyntiin ostamani medaljonkituoliparin salista kettiönpöydän päätyihin ja 
 käänsin myös samalla keittiön klaffipöydän pitkittäin, jotta pöydän ympärille saatiin lisää tilaa.


Käsittelin medaljonkituolien kiiltävää valkoista pintaa myös hieman harmaalla maalilla, jotta tuolit sopisivat paremmin muiden vanhojen keittiön tuolien joukkoon.




Keittiössä kukkapöytänä ikkunan edessä palvellut vanha laatikkopöytä taas siirtyi takaisin vanhalle paikalleen salin sohvapöydäksi. Tällaista tämä omankodin sisustus minulla usein on, että samat vanhat mööpelit vaan pyörivät paikasta toiseen :D

Olen jo joskus aiemmin maalannut tämän sinisenä meille tulleen pöydän ja nyt kokeilin siihen itsesekoittamaani kustavilaista harmaata.  Pöydässä ei ole ollut alkuperäistä tai edes kovin vanhaa maalipintaa esillä, joten sen maalaamisesta eri sävyillä ei ole tarvinnut kokea tunnontuskia.

Suomen viileässä luonnonvalossa harmaat ovat minusta kaikkein haastavampia värejä, keskiharmaat taittavat tosi helposti siniseen ja kun harmaaseen lisätään hieman lämpöä, on tulos usein violettiin taittava.

Tähän pöydän harmaaseen olen kuitenkin nyt oikein tyytyväinen, salin valossa se ei näytä saavan mitään eitoivottuja sävyjä. 





Pöytä tuntuu nyt väriltään myös sopivan hyvin pariksi pariovista näkyvän harmaan keittiön pöydän kanssa. 




7.9.2017

Ruutulattian maalaus





Yksi suuri haaveeni Pömpeliin on ollut maalattu shakkiruutulattia. Olen pitkään miettinyt mihin tilaan sellainen sopisi meille kauniisti ja etenkin miten saisin sellaisen toteutettua kun suunnittelutyö on minulle huomattavasti luontevampaa kuin itse toteutuspuoli, varsinkin jos kyse on jostakin pitkäjänteisyyttä ja tarkkuutta vaativasta käytännön työstä :D

Onneksi satuin jokin aika sitten näkemään Facebookissa kuvia ystäväni eteisaulasta, johon oli juuri valmistunut kaunis vanhanajan maalattu ruutulattia. Lattian suunnittelijaksi ja maalaajaksi mainittiin lohjalainen Markus Ekman. 

Laitoin heti Markukselle viestiä ja tilasin häneltä samanlaisen lattian myös Pömpeliin. 

Markus paljastui heti paitsi hyvin taitavaksi, myös oikein mukavaksi kaveriksi.  Mietimme Markuksen kanssa ensin yhdessä minkäkokoiset ruudut olisivat Pömpelin eteisaulaan parhaan kokoiset ja minkälevyinen kehys sopisi tilan mittasuhteisiin parhaiten. Markus laski ruutujen ja kehyksen koon suhteessa lattian kokoon ja muotoon niin, että ruudut alkavat jokaisesta reunasta samalla lailla ja leikkaavat portaiden alkuun hienosti tasan puolikkaina. 

Seuraavaksi Markus piirsi kehyksen ja ruudukon lattiaan tarkasti mittaa ja rimoja apunakäyttäen. Kun piirros oli valmis, alkoi teippausurakka. Tarkkuutta vaativissa maalaushommissa kannattaa käyttää hyvälaatuista ja tukevaa maalarinteippilaatua, joka myös irtoaa pinnasta mahdollisimman siististi.


Meillä lattian pohjaväriksi jäi edelleen Uulan Pellava, jolla on maalattu melkein meidän kaikki lattiat. Ruutujen väriksi valitsin Uulan Kaislan, jolla on maalattu sekä Pömpelin kuisti että sisäportaat.

Valitsin lattiamaaliksi Uulan puolihimmeän puulattiamaalin,  joka tekee lattiasta hyvin mattapintaisen. Tällä maalilla kannattaa maalata melko ohuesti, jotta pinta pääsee kuivumaan hyvin. Pigmenttiä on maalissa kuitenkin paljon, joten yksi maalauskerta riitti täysin peittävään lopputulokseen.


 Pellavaöljymaalin kanssa kuivumiseen täytyy aina kiinnittää hieman huomiota. Onneksi maalauspäivä oli aurinkoinen ja ilma kuiva, joten saimme eteisaulaan hyvin tuuletusta ja auringonvaloa. Auringon UV-säteily edistää pellavaöljymaalien kuivumista, joten maalauspäivänä kannattaa pitää aina kaikki ikkunaverhot auki.

 Seuraavana aamuna lattia olikin jo kuivunut ja kaikki meidän nelijalkaiset pääsivät taas vilistämään uudella lattialla. 

Eläin- ja lapsiperheessä kannattaa kyllä nähdä hieman vaivaa maalatun lattian suojaukseen, jotta hieno pinta ei mene pilalle kun joku lähtee sille tepastelemaan liian aikaisin. Olin itse sulkenut koirat saliin ja kissat kodinhoitohuoneeseen maalauksen ajaksi ja yöksi Pömpelin isäntä sai nostella koirat lattian yli portaisiin ja yläkertaan koiraportin taakse.  Olikin siis helpotus huomata jo seuraavana aamuna, että lattia olikin jo kuiva :)

Siirsin tänään yhden Pömpelin balusteriselkäisistä rokokootuoleista aulaan ja nyt aulassa on juuri sellainen tunnelma mitä toivoinkin.


Koska meillä on melkein joka suunnasta alakerrasta ja myös yläkerran porrashuoneesta näkymä eteisaulaan ja sen läpi kuljetaan kuistilta sisään, kannatti kyllä ehdottomasti panostaa juuri tämän tilan lattiaan. Olisi tosi harmi, jos tämä Pömpelin hienoin lattia olisikin jossakin sivukomerossa, josta se ei näkyisi mihinkään.



Jos olet miettinyt tällaisen lattian toteutusta tai jotakin muuta taitoa vaativaa maalaushommaa kotiisi, niin voin kyllä lämpimästi suositella Markusta. 

Markukselle voi laittaa sähköpostia: markusekmanart@gmail.com tai soittaa: 0505702670 

Ja Markuksen töihin voi tutustua myös Facebookissa: MEart







1.9.2017

Kolme vuotta Pömpelissä

Kohta olemme asuneet Pömpelissä jo kolme vuotta. Toisaalta tuntuu, että olemme asuneet täällä aina, tämä talo tuntuu niin omalta kodilta. Olen kiitollinen, että meillä on ollut mahdollista rakentaa lapsille tällainen lapsuudenkoti. 

Katsoin pitkästä aikaa vanhoja kuvia Pömpelistä. Olen usein liiankin kriittinen ja monesti bloginkin kuvat alkavat minusta näyttää kivemmilta vasta kun niiden kuvaamisesta on kulunut jo enemmän aikaa.

Vanhempia kuvia katsoessa huomaan miten taloon on tullut pikkuhiljaa lisää värejä, kuviollisia tapetteja, tekstiilejä ja kauniimpia kalusteita. Ja niinhän sen kuuluukin olla, että sisustus rakentuu pikkuhiljaa arjen keskellä.


Tässä kuvassa viime vuoden jouluaaton kattaus salissa.


Olen välillä miettinyt mitä tälle talolle tapahtuu kun lapset muuttavat pois. Nyt kun istun tässä keittiön pöydän ääressä, vaaleanpunaisessa kupissa kuumaa kahvia ja kynttilän valaistessa sadepäivää ajattelen, että en halua koskaan muuttaa tästä talosta. 




Talohan on ehdottomasti liian iso kahdelle ihmiselle. Mutta toisaalta nytkin talossa asuu ihmisten lisäksi kaksi koiraa ja kolme kissanpentua. Talossa on myös tilaa tehdä töitä, keittiön viisi yli 170 cm korkeaa ikkunaa antavat täydellisen valon piirtää pohjakuvia ja valita sopivia värisävyjä asiakkaille. 

Koti on kuitenkin enemmän tunteiden kuin järjen asia. Kun ajattelen tämän talon minussa herättämiä tunteita, ajattelen rauhaa, turvaa, vapautta  ja rakkautta perheeseeni. 



Olen viimepäivinä iloinnut myös ikkunoista avautuvasta näkymästä. Maisema on muuttunut kun muutaman sadan metrin päähän,  Pömpelinmäkeä vastapäiselle pienemmälle mäelle on noussut uusi talo. Talo on myös puolitoistakerroksinen ja pinnassa on valkoinen vaakapaneeli, katto on punatiiltä ja talon ilmeessä on paljon samaa kuin Pömpelissä. Näyttää hauskalta, meidän talolle on nyt maisemassa oma pari. 

Huomaan, että vaikka asuinympäristö ei ole täydellinen ja haaveissani talolleni johtaisi pitkä rivistö vanhoja tammia ja ikkunoista näkyisi vain vanhoja pihapiirejä, olen alkanut juurtua myös tälle seudulle ja näihin maisemiin.