Kevätsali

Alakerrassakin on järjestelty mööpeleitä pikkuisen uusille paikoille ja tummemmat talviset sävyt ja ylimääräiset tavarat ovat saaneet siirtyä kesäsäilytykseen. 

Lautalattiat, joilla valo leikkii ja vaaleanharmaat hirseinät tuntuvat nyt riittävän sellaisinaan ja melkein kaikki muu tuntuu ylimääräiseltä.  Salin värimaailma on nyt pellavaa, harmaata, kulunutta puuta ja sipaus siniharmaata vanhassa pöydässä ja samettityynyissä. Merenrannan värit ja ajopuun tuntu ovat selvästikin minulle tämän kevään sisustuksen ykkösjuttu :) 

Vaikka varmaan kaikki Pömpeli-blogia kauemmin lukeneet tietävätkin, että lähes koko sisustuksemme on kierrätystavaraa, niin koen edelleen tärkeäksi kertoa siitä aina näiden kotikuvien yhteydessä. 

Ekologiset arvot ovat meille sekä talon rakentamisessa, että kodin sisustamisessa tärkeitä ja koetan todella välttää jatkuvaa kuluttamista. Ekologisesti paras ratkaisuhan on yleensä jättää kokonaan tavara ostamatta, se on yksi syy siihen miksi meillä ei kovin paljoa tavaraa täällä talossamme olekaan.

 Jos kuitenkin jotakin koen välttämättä haluavani, on seuraavaksi paras vaihtoehto etsiä tavara käytettynä. Ekologisesti kestävää ei kuitenkaan ole ajella autolla pitkin poikien Suomea jonkun antiikkituolin perässä, kuljetuksen hiilidioksipäästöt kun vesittävät nopeasti tuotteen ekologiset valmistusmenetelmät tai kierrättämisestä syntyvät hyödyn. Mutta, tosiaan Pömpelin tavaroita on kyllä välillä haettu kaukaakin, joskus vaan mieli on heikko ja ylväät periaatteet unohtuvat kun tarpeeksi hieno   mööpeliyksilö sattuu tulemaan vastaan netin myyntipalstoilla ;)

Vanhat tavarat eivät siis kuitenkaan ole meille pelkästään ekologinen ratkaisu. Käsityön jälki, vanhojen tyylisuuntien hienostuneet piirteet ja kuluneet pinnat myös puhuttelevat minua joskus hyvinkin syvällisesti. On ihmeellistä elellä arkisesti saman tuolin tai kaapin kanssa, joka on jo nähnyt satoja vuosia elämää ympärillään. 

Esimerkiksi salin laatikkopöytä on ollut aiemmin jossakin verstaassa puutyöpöytänä. Voi vain ihmetellä mitä on silloin ajateltu kun näin kaunis pöytä on viety talosta pihalle ja verstaaseen apupöydäksi. 

Pinnan aika rankat työstöjäljet saavat olla nyt meillä näkyvissä, ne ovat osa tämän pöydän tarinaa,  ja vanha kaunis maalisävy määrittää sitten huoneen muuta väritystä. Myös eriparisilla kynttilänjaloilla on kaikilla tarina kerrottavanaan, joku on arvokasta antiikkia ja ruosteisin niistä on yksi vähistä matkamuistoistani Amsterdamista. 

Koska kaikki salin tavarat ovat tulleet Pömpeliin mikä mistäkin, eikä niistä mitään ole meillä maalattu, on ihmeellistä miten sopuisasti ne kaikki tänne tuntuvat kuuluvan.

 Levollista viikonloppua kaikille Pömpeli-blogin lukijoille, olen aina ilahtunut kaikista kommenteistanne ja niistä monista sähköposteista, joita olette kirjoitelleet. 

Vinojen kattojen alla

Viimeiset työkalut ja lautakasat on saatu tällä viikolla siivottua ulos talosta. 

Rakensimme viimeiseksi yläkerran aulaan komeron ja viimeistelimme maalauksia. 

Kun suunnittelin talon yläkertaa tavoitteenani oli, että tila olisi selvästi ullakkoa, vinot katot ja talon rakenteet olisivat esillä ja määrittäisivät tilaa ja, että yläkerta olisi myös tyylillisesti alakertaa yksinkertaisempi ja vaatimattomampi. 

Ylhäällä on nyt rauhallinen tunnelma, aulan reading nook - lukunurkkaus on uusi lempipaikkani talossa. Ja olenkin jo pari kertaa ehtinyt kiipeämään ylös koiran, kirjan ja teekupposen kanssa. Aulassa on vain kaikkein välttämättömin kalustus, tila on arkkitehtuuriltaan hyvin monimuotoinen ja toivon, että sisustus ei veisi huomiota tilan arkkitehtuurilta. 

Vaikka alakerrassakin on salissa puusohva ja kahdenistuttava Howard-sohva, ei sali ole kuitenkaan tilana läheskään niin rauhoittava ja levollinen kuin yläkerran aula. Sali tuntuu nyt eläväiseltä ja aktiiviselta arkiolohuoneelta, kun taas ylhäällä voi olla hetken hiljaisuudessa - niin kuin ehkä joku äiti tai isä joskus harvoin haluaa olla ;)

Aula on kalustettu kokonaan kierrätetyillä mööpeleillä.  Ikkunapinta-alaa on vähän, joten valoisuuden takia täällä on käytössä väripalettimme vaaleimmat sävyt. Koen myös, että vaaleassa tilassa luonnonmateriaalien ominaisuudet korostuvat, puun karkea pinta, pellavakankaan tekstuuri  ja sisalmatto varpaiden alla tuntuvat selvemmin kun tilassa ei ole niin vahvoja väripintoja.

Yläkerran katon maalasimme Uulan himmeällä sisäöljymaalilla, sävy on valkoinen. Paneeleissa on vaihdellen käytetty valkoisten maalien loppuja.  Hirsiseinissä on harmaa Country Frenchin sävy Koivu ja lautalattia on maalattu Virtasen Porstua-lattiamaalilla, jonka sävy on Uulan värikartan Pellava. Vihreän patakaapin keväänvihreä on sekoitettu maalikaupassa Uulan maaliin toiveideni mukaan. Komeron vanha puupintainen ovi on alkuperäinen paikkakuntalainen.

Valkoinen säilytyspenkki oli ylimääräinen ystäväni talossa, se maalattiin ylijääneellä Uulan pellavaöljymaalin lopulla.

Säkkituolit on ostettu myös käytettyinä, haimme ne helsinkiläisestä mainostoimistosta, joka uusi sisustustaan.

Aulan päädyssä on käynti lastenhuoneisiin, vasemmalla on kuusivuotiaan tyttären huone ja oikealla 10-vuotiaan pojan huone. 

Kevätkuisti ja perinneniityn kylvöaikeita

Lämmittämätön lasikuisti on nyt muuttunut lämpimäksi ja ovea eteisestä kuistille voi hyvin pitää päiväsaikaan auki. Kuisti on myös nyt hyvä paikka esikasvattaa taimia ja tieysti myös tuijoitella haaveellisesti toistaiseksi vielä karun paljaalle pihalle. 

Pömpelin pihalle levitettiin viime syksynä talon paikalta ylijäänyttä maata, koska talon perustuksia varten maata kaivettiin aika paljon, veimme murskeet ja huonolaatuiset maat pois ja piha-alueelle riitti silti vielä hyvin hyvälaatuista pintamaata. Nyt tonttimme maa on siis multaisaa lehtimetsän pohjaa, johon on hyvä perustaa puutarha. Sijaitsemme kasvuvyöhyykkeella 1b ja pihapiirimme on aurinkoisella etelärinteellä pienen mäen päällä. 

Viime viikonloppuna viskelimme maan pintaan kalkkia (auttamattomasti liian myöhään koska kalkki imetyisi nopeammin jos olisimme ehtineet kalkkiostoksille vielä sulavan lumen aikaan). Ja tänään postissa saapui ensimmäinen siemenlähetys. 

Talon pohjoispuolelle, köyhemmän maan alueelle, metsän ja luonnon kallioniityn jatkeeksi meidän on tarkoitus perustaa pihaamme perinneniitty. Tilasin niittysiemensekoitukset AhonAlusta Hausjärveltä. 

Maassa on nyt valmiiksi ennen kylvöä paljon siemeniä maan omasta siemenpankista, onneksi kaikki maa on tältä samalta paikalta, jolloin mullan kasvivalikoima sopii jo luontaisesti hyvin tälle kasvupaikalle ja sisältää vain samoja kasveja kuin taloa ympäröivässä luonnossakin. 

Tilasin AhonAlusta yhteensä 300 neliölle niittysiemeniä. 200m2 edestä tilasin kahta erilaista Perhosniitty-sekoitusta, jotka sisältävät tuoreelle ja kuivalla kasvupaikoille sopivia perhosten suosimia niittykasveja. 100m2 edestä tilasin Mansikkapaikka-sekoitusta, joka on luonnonkukkaseos lämpimille ja kuiville rinnemaille ja kalliokedoille. Sekoituksen lajit ovat: ahomansikka, aho-orvokki, hopeahanhikki, huopakeltano, jänöapila, kelta-apila, keltamatara, ketoneilikka keto-orvokki, kissankello, mäkitrvakko, nuokkukohokki, nurmirölli ja rohtotähdyke. Eikö kuulostakin ihanalta niityltä?

Meidän on tarkoitus sekoittaa kaikki siemenet yhteen, ja koska luonnonkukkien siemenet ovat minimaalisen kokoisia tarvitaan niiden kylvöön paljon kylvöjatketta. Kylvöjatkeena voi käyttää kasveista riippuen esimerkiksi hiekkaa tai puutarhakalkkia, mutta saattaa olla, että me otamme kylvojatkeeksi tai sen osaksi myös heinänsiemenet. 

Kylvöjatketta kannattaa käyttää runsaasti, meidän 300m2 tulevalle niitylle tarvitaan jatketta suunnilleen kolme ämpärillistä. 

Perinneniitty ei ole mikään hetivalmis-piharatkaisu, suurin osa kylvetyistä kasveista kukkii vasta seuraavana kesänä ja osa siemenistä tarvitsee myös kylmäkäsittelyn eli yhden talven itääkseen. Niitty saa kasvaa kesän rauhassa ja se niitetään kukinnan jälkeen vasta kun kasveilla on ollut aikaa pudottaa siemensä maahan odottomaan seuraavaa kesää. 

Perinneniityn siemenet pitäisi kylvää maahan mahdollisimman aikaisin keväällä, heti kun maa on paljatunut lumesta, eikä ole enää täysin jäässä.  Meillä siis alkaa olla jo kiire!

Keittiö auringonvalossa

Auringonvalo on leikkinyt talossa koko päivän. Ihana nähdä koti nyt ensimmäistä kertaa kevään valossa. Muutimme taloon juuri vuoden pimeimpään aikaan viime joulukuun alussa, ja silloin talo tuntui lämpimältä ja kodikkaalta, mutta nyt keväällä talo on myös iloisen valoisa.

Tänään aamupäivällä kuvasin keittiötä luonnonvalossa. Olen tosi hyvilläni keittiön yksinkertaisesta ja käytännöllisestä tyylistä. Perinteinen maalaiskeittiö ei taida nyt olla ihan trendien aallonharjalla, mutta en voisi kuvitella taloomme minkään muunlaista keittiötä.

Ilven kaasuliesi on osoittautunut hintansa väärtiksi, meillä on neljä kaasupoltinta ja kaksi nopeaa induktiolevyä, joilla saa arkiaamuina teeveden kuumaksi alle minuutissa. 

Koivutasossa on pysynyt Osmon vaha toistaiseksi hyvin, ja väri on nyt hieman kuluneena muuttunut kivan himmeäksi. Vanhanaikainen tiskikoneenhana on Tapwell,  meillä on talossa kylpyhuoneen ja keittiön hanoja monelta eri valmistajalta, mutta kaikki ovat ulkonäöltään aika lähellä toisiaan. 

11 vuotta sitten häälahjaksi saatu Design house Stockholmin kukallinen teekuppi on viimeinen ehjänä säilynyt tästä sarjasta, onneksi sitä voi käyttää vaikka Teema-kuppien kanssa yhdessä. 

Viime aikoina olen fiilistellyt paljon sellaista pelkistettyä barista-tyyliä, jossa kiiltäväksi puunatulla kahvilan tiskillä on rivissä isot kahvikoneet ja kymmenittäin järjestyksessä olevia espressokuppeja. Melkoisen vaatimattoman häivähdyksen tästä tyylistä olen yrittänyt tuoda meidän keittiöön Bialettin klassikkopannulla ja muutamilla pienten paahtimoiden kahvisekoituksilla. 

Hirsiseinät ovat tavallaan aika haastava tausta millekään seinäkoristeille ja tauluille, mutta toisaalta ne myös saavat jotkun yksinkertaiset jutut näyttämään minusta hienommilta kuin jos taustana olisi vaikka ihan tasainen kipsilevyseinä. 

Olen yrittänyt etsiä seinälle ripustettavaksi vanhoja kirjailutöitä, joissa olisi jokin viisas raamatulause, mutta sellaisen puutteessa  kelpaa kyllä hyvin ihan uudenaikainen postikorttikin :)

Sunnuntain tunnelmia ja keskeneräisyyttä

On kyllä suuren kiitollisuuden aihe saada asua voimakkaan okranvärisenä loistavien sänkipeltojen ja syvän vihreän sammalmetsän ääressä. Tänä aamuna kävelin koiran kanssa vaelluskengät mudassa sumuisilla pelloilla maisemassa, joka näkyy meidän talon ikkunoista. Ja sisällä talossakin tämä on melkein paras sää nauttia puuhellan lämmöstä ja katsoa ikkunalaseihin pisarapuroiksi tiivistyvää sumua. 

Keittiössä on vielä tyttären eilisten synttärijuhlien tuntua, ei kai haittaa jos lippunauha jääkin vielä vähäksi aikaa kattoon :)  

Yhden puun talvipuutarha keittiön nurkassa voi myös hyvin, pääsen kohta poiminaan sitruunasatoa ja uusia kukkiakin avautuu vielä joka päivä. 

Lasikuistilla viihtyvät kevään sipulikukat, tai oikeastaan hyasintit ovat kukkineet siellä jo joulusta asti. 

Viime viikonloppuna saimme verhot yläkerran ikkunoihin, toivoin löytäväni jostakin kohtuuhintaiset 1700-luvun kusvalilaistyyliset pellavaverhot ja yllättäen Ellokselta löytyikin juuri sopivan kokoiset verhot sekä pellavanvärisenä, että valkoisena. Nämä verhot ovat valmistettu Virossa ja laatu ei tunnu eroavan mitenkään kalliimmista pellavakankaista.

Yläkerran aula on meidän viimeinen selvästi keskeneräinen tila. Alla kuvissa näkyy tekeillä olevan komeron runkoa, komeroon tulee helmiponttipaneelit ja oveksi suuri vanha peiliovi. Aion jättää tämän oven puupinnalle, patinoitunut vanha puu on niin kaunista ja minusta uudet pellavaöljymaalipinnat kaipaavat parikseen karumman näköisiä yksityiskohtia. 

Olen myös tilannut uuden satsin Country French-maaleja, tarvitsin lisää valkoista Lumi-sävyä ja lisäksi yläkerran aulaan on tulossa Minttua ja Murattia. 

Ihanaa sunnuntaita kaikille Pömpelin lukijoille ja lisäksi voimia ja tekemisen iloa niille, joilla myös on keskeneräinen talo :)