Alakerrassakin on järjestelty mööpeleitä pikkuisen uusille paikoille ja tummemmat talviset sävyt ja ylimääräiset tavarat ovat saaneet siirtyä kesäsäilytykseen.
Lautalattiat, joilla valo leikkii ja vaaleanharmaat hirseinät tuntuvat nyt riittävän sellaisinaan ja melkein kaikki muu tuntuu ylimääräiseltä. Salin värimaailma on nyt pellavaa, harmaata, kulunutta puuta ja sipaus siniharmaata vanhassa pöydässä ja samettityynyissä. Merenrannan värit ja ajopuun tuntu ovat selvästikin minulle tämän kevään sisustuksen ykkösjuttu :)
Vaikka varmaan kaikki Pömpeli-blogia kauemmin lukeneet tietävätkin, että lähes koko sisustuksemme on kierrätystavaraa, niin koen edelleen tärkeäksi kertoa siitä aina näiden kotikuvien yhteydessä.
Ekologiset arvot ovat meille sekä talon rakentamisessa, että kodin sisustamisessa tärkeitä ja koetan todella välttää jatkuvaa kuluttamista. Ekologisesti paras ratkaisuhan on yleensä jättää kokonaan tavara ostamatta, se on yksi syy siihen miksi meillä ei kovin paljoa tavaraa täällä talossamme olekaan.
Jos kuitenkin jotakin koen välttämättä haluavani, on seuraavaksi paras vaihtoehto etsiä tavara käytettynä. Ekologisesti kestävää ei kuitenkaan ole ajella autolla pitkin poikien Suomea jonkun antiikkituolin perässä, kuljetuksen hiilidioksipäästöt kun vesittävät nopeasti tuotteen ekologiset valmistusmenetelmät tai kierrättämisestä syntyvät hyödyn. Mutta, tosiaan Pömpelin tavaroita on kyllä välillä haettu kaukaakin, joskus vaan mieli on heikko ja ylväät periaatteet unohtuvat kun tarpeeksi hieno mööpeliyksilö sattuu tulemaan vastaan netin myyntipalstoilla ;)
Vanhat tavarat eivät siis kuitenkaan ole meille pelkästään ekologinen ratkaisu. Käsityön jälki, vanhojen tyylisuuntien hienostuneet piirteet ja kuluneet pinnat myös puhuttelevat minua joskus hyvinkin syvällisesti. On ihmeellistä elellä arkisesti saman tuolin tai kaapin kanssa, joka on jo nähnyt satoja vuosia elämää ympärillään.
Esimerkiksi salin laatikkopöytä on ollut aiemmin jossakin verstaassa puutyöpöytänä. Voi vain ihmetellä mitä on silloin ajateltu kun näin kaunis pöytä on viety talosta pihalle ja verstaaseen apupöydäksi.
Pinnan aika rankat työstöjäljet saavat olla nyt meillä näkyvissä, ne ovat osa tämän pöydän tarinaa, ja vanha kaunis maalisävy määrittää sitten huoneen muuta väritystä. Myös eriparisilla kynttilänjaloilla on kaikilla tarina kerrottavanaan, joku on arvokasta antiikkia ja ruosteisin niistä on yksi vähistä matkamuistoistani Amsterdamista.
Koska kaikki salin tavarat ovat tulleet Pömpeliin mikä mistäkin, eikä niistä mitään ole meillä maalattu, on ihmeellistä miten sopuisasti ne kaikki tänne tuntuvat kuuluvan.
Levollista viikonloppua kaikille Pömpeli-blogin lukijoille, olen aina ilahtunut kaikista kommenteistanne ja niistä monista sähköposteista, joita olette kirjoitelleet.