13.5.2014

Viikonlopun tapahtumia




Sain ihanasta Domargård - Villa Olivia - blogista haasteen kuvata arkeani. Tämä siis on nyt arkikuvapostaus 1/5.  Edellisessä blogimerkinnässäni tosin jo olikin todellista arkirealismia, tällä kertaa ajattelin kertoilla meidän viime viikonlopun tapahtumista.

 Vietimme äitienpäivää yhdessä vanhempieni ja veljeni kanssa jo lauantaina. Vanhempani olivat viikonloppuna purjehtimassa ja sovimme treffaavamme heidät Tammisaaressa. Söimme rantaravintolassa ja hain paikallisesta kukkakaupasta hortensiakimpun äidilleni. Veljeni toi äidille kauniita orvokkeja. Kävimme myös antiikkikaupoilla, ja löysin lastenhuoneeseen viidellä kympillä suloisen patakaapin. Kaappi on ilmeisesti ollut aiemmin jossakin verstaassa, koska pestessäni laatikkoja, sieltä löytyi karmiininpunaista pigmenttiä :) Laitoin laatikoiden pohjalle vanhasta lahjapaperista uudet paperit ja kaappi oli heti valmis käyttöön.


 Sunnuntaina jatkui äitienpäivän vietto kivaan ja perinteiseen tapaan. Lapset antoivat omatekemiään kortteja ja poika oli oikein neulonut minulle koulussa patalapun, jonka väritkin olivat lempivärejäni. 

Viikonloppuna perheeseemme liittyi myös ylimmässä kuvassa nukkuva pieni ja pörröinen karvakuono. Hän on jo viides koirani (en selvästikään ole mikään nuori enää). Olimme suunnitelleet ottavamme talon valmistuttua mahdollisesti isovillakoiran pennun, mutta kun meille tarjoutui nyt mahdollisuus tarjota aikuiselle kotia etsivälle keskikokoiselle villakoiralle koti, niin päätöstä ei tarvinnut kovin pitkään miettiä. Viime päivät ovatkin menneet toinen toisiimme tutustuessa, minulla on ollut aiemmin isoja työkoira-tyyppisiä koiria, joten olen ollut yllättynyt muun muassa siitä kuinka tämä pikkukoira pitää sylissäolosta ja on samaan aikaan hyvin älykäs, mutta silti tosi hauska ja iloinen koira. Ruoan määrä tosin mietityttää minua, vanhasta tottumuksesta ostin etukäteen koiralle ison ruokakupin ja nyt olen joutunut punnitsemaan vaa´alla oikean määrän ruokaa, kun ruokamäärä vaikuttaa minusta silmämääräisesti katsottuna tosi pieneltä.

Kaikki on kuitenkin tähän mennessä sujunut Tico-koiran kanssa oikeasti yllättävän hyvin. Aluksi se seurasi minua ihan koko ajan, mutta tänään se on jo uskaltanut jäädä paikoilleen nukkumaan kun olen mennyt käymään toisessa huoneessa. Olemme kävelleet paljon talon lähimetsässä ja joen rannassa ja Tico onkin oikein reipasta ja iloista ulkoiluseuraa.

6 kommenttia:

  1. Voihan Villa sentään kun on ihanan näköinen kaveri, onnea uuden perheenjäsenen tulosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, on aivan ihana koira :)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Ihmettelen vaan miten yhtäkkiä meillä onkin näin hauska ja suloinen koira <3

      Poista
    2. Muista laittaa teidän osoite jossain välissä sähköpostilla, niin saatte koiruudelle lupaani luun :)

      Poista