16.1.2014

Ranskalaistuolit

Katselin muuten vaan netin antiikkimyyntipalstoja ja löysin niin kivan ja halvan tuoliparin, että kirjoitin heti myyjälle ja sovin kaupat. Klassisessa sisustuksessa on tyypillistä, että kalusteita on pareittain. Vanhoja nojatuoleja on kuitenkin hankala löytää kaksin kappalein, joten siksikin halusin heti nämä tuolit meille. Meillä on ollut edelleen puutetta tuoleista, mutta nyt alkaa näyttää paremmalta. Vierailijoilla on nyt missä istua, eikä enää tarvitse lainata lastenhuoneen pikkutuoleja :) Mieheltä saamani isompi, balusteriselustainen karmituoli on vielä pikkuisen under construction, joten siitä ei vielä ole kuvia. 

Nämä kaksi ranskalaistyylistä uusrokokootuolia ovat Helsingistä. Ajattelin ennen tuolien näkemistä, että kunnostaisin niitä, mutta tuoleissa onkin hyvä harmaaseen taittava väri ja pellavaiset kankaat ovat vielä ihan käyttökelpoiset, ehkä näihin tulee kuitenkin vielä joskus Toile de jouy-kankaat tai vaikkapa punaruudullista pellavaa. Tuolit ovat selvästi pari, mutta joissakin koristeiden yksityiskohdissa on pieniä mitta- ja muotoeroja. Minusta viehättävää, että kumpikin on omanlaisensa.

Vaikka muuten pidän aika selkeistä ja karuistakin mööpeleistä, niin rokokootuolit ovat kyllä salainen rakkauteni. Haaveet omista koukerotuoleista konkretisoituivat kun Amsterdmissa kävimme katsomassa nuoren kuvataiteilijan kaupunkiasuntoa, jossa oli keskellä todella rennosti sisustettua ateljeehuonetta ihan mahtava ja melko räjähtänyt rokokootyylinen vintage-sohva. Juuri osana yksinkertaisempaa ja vaatimattomampaa sisustusta minusta rokokoo onkin parhaimmillaan.

Luonnonläheisyys on minulle sisustuksessa ja arkkitehtuurissa tärkeää. Vaikka rokokoosta tulee ehkä ensimmäisenä mieleen pömpöösi kermakakkusisustus, niin oikeastaan rokokoon muotokieli toistaa luonnon orgaanisia muotoja ja rokokoo syntyikin alunperin vastapainona jäykälle ja mahtailevalle barokille. Rocaille-kuvioiden muotokieli toistaa simpukoiden ja kotilonkuorien erilaisia muotoja ja kaartuvien cabriolet-jalkojen muodoissa välittyvät metsän ja meren visuaalisesti elävät ja taipuisat kaaret.







 Ehkä tämä tuolipari ja lahjatuolini kuitenkin riittävät täyttämään kotimme rokokookiintiön. Lahjatuoli tulee ruokapöydän päähän ja nämä kaksi pääsevät varmaankin salin seinustalle yhdessä ränsistyneen okranvärisen puolikuupöydän kanssa. Ruokapöydästä puuttuu vielä kolme tuolia, niiden kanssa lupaan pitäytyä suoraviivaisessa talonpoikaiskalustuksessa :)

5 kommenttia:

  1. Mahtava löytö ja etenkin tuo kangas on hieno! En olisi itse keksinyt laittaa pellavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joistain mööpeleistä vaan heti tietää, että ne kuuluvat meidän kotiin.

      Poista
  2. Ihanat! Ja ihailen myös sun lukeneisuutta asiaan liittyen. Saako kysyä ootko ihan opiskellut alaa tai aihetta vai onko tietämyksesi ihan harrastuneisuutta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaardemumma :) Opiskelen parhaillaan Helsingin yliopistossa kansatiedettä ja museologiaa, mun kandityö kuuluu rakennustutkimuksen alaan. Tarkoitus olisi tehdä vielä taidehistorian sivuaine. Mutta pääasiassa olen vaan itsekseni pikkuhiljaa oppinut, kun olen näistä vanhoista huonekaluista kiinnostunut. Joihinkin oikeisiin antiikin harrastajiin verrattuna tunnen itseni ihan hölmöksi, mutta onhan tässä toivottavasti vielä monta vuosikymmentä aikaa kerätä tietoa ja asiantuntemusta :D

      Poista
    2. Kuulostaa tosi mielenkiintoiselta! Mä olisin myös halunnut alkaa opiskelemaan taidehistoriaa mutta se lopetettiin jokua aika sitten täältä Tampereen yliopistosta...

      Poista