19.8.2013

Uusi, vanha ja tekovanha

Onko tämä talo vanha vai uusi?


Meidän tarinaa pidempään seuranneet tietävät, että asuimme ennen Amsterdamissa Hollannissa. Käymme muutenkin aika usein Keski-Euroopassa, mies eniten työnsä puolesta ja me pariskuntana aina mahdollisuuksien mukaan. 

Nyt Suomessa asuessani olen huomannut kuinka paljon olen saanut vaikutteita sisustustyyliini Keski-Euroopasta. Tai en oikeastaan tiedä kumpi oli ensin, rakkaus klassiseen tyyliin vain innostus päästä näkemään ja kokemaan aitoja historiallisia asuinalueita, rakennuksia ja interiöörejä. Ja sitten myöhemmin myös asumaan itse Keski-Euroopan sydämessä. 

 Pohjoismaissa ja etenkin Suomessa funktionalismi löi todella voimakkaasti läpi sekä arkkitehtuurissa että sisustusmuodissa 1900-luvun aikana ja jälleenrakennuskaudella Suomessa katkaistiin voimalla perinteisen rakennustavan perinteet. Suomessa syntyi runsaasti uutta teollisuutta, jolla ei ollut perinteisiä tuotteita, joihin brändi olisi nojannut, vaan teollisuudessa ryhdyttiin heti suosimaan yksinkertaisia moderneja muotoja ja edullisia uusia materiaaleja. 

Samaan aikaan esimerkiksi Englannissa perinteikkäät puutyöverstaat, tapettivalmistajat, kangasteollisuus ja rakennusalan perheyritykset jatkoivat huonekalujen valmistusta, asuntojen sisustamista ja talonrakennusta vuosisatoja vanhojen laatuvaatimusten ja tyylipiirteiden mukaisesti. 

Medaljonkituoli voi yhtä hyvin olla antiikkia tai uustuotantoa.

Suomessa on siis totuttu siihen, että kaikki uusi näyttää samalta. Aivan viime vuosiin asti ollut vallalla voimakas tarve tehdä uutta ja raivata vanha pois uutuuksien tieltä, siis myös muotoilussa ja arkkitehtuurissa.

 Yhteiskunnallinen kehitys ja hyvinvointi on tietenkin hyvä asia, mutta samassa uudistusvimmassa on jäänyt paljon hyvääkin ja mielestäni säilyttämisen arvoista. Kuinka surullista onkaan katsoa vanhoista valokuvista kokonaisia puutalokaupunginosia, jotka ovat joutuneet puskutraktorien jyräämiksi ja sen jälkeen tilalle on rakennettu 60-70-luvuilla modernin rakennustekniikan ja muotokielen mukaisia taloja, jotka ovat pahimmillaan nyt jo purkukunnossa. 

Keski-Euroopassa klassisen tyylin mukaisia uusia rakennuksia tai sisustustyylejä ei pidetä tekovanhoina, eikä siellä ole mitään syytä ajatella klassismin kuuluvan historiaan, koska ihmiset ovat tottuneet näkemään kokonaisia kaupunkeja ja kyliä, joissa arkea eletään keskiaikaisissa rakennuksissa ja uudisrakennukset on sovitettu tyylillisesti vanhaan rakennuskantaan. Uudet rakennukset ja sisustustavarat on totuttu näkemään perinteisen tyylin ja kädentaitojen jatkumona, ei siten kuin Suomessa, jossa uutta on pidetty vanhaa parempana ja  jossa erottaa ensisilmäyksellä millä vuosikymmenellä mikäkin talo on rakennettu.

Klassinen tyyli voi olla yhtälailla runsas kuin pelkistettykin ja se voi olla myös hyvinkin rosoinen tai sitten pienintäkin yksityiskohtaa myöten puunattu. Mutta klassisuus ei minusta koskaan ole sama asia kuin tekovanha. Perinteinen muotokieli ja materiaali ei tee koriste-esineestä, tapetista, kylpyammeesta tai kokonaisesta talosta feikkiä. 

Voiko tällaista tunnelmaa olla uuden talon kylpuhuoneessa?










6 kommenttia:

  1. Suurten ikäluokkien tuhovimma on kyllä järisyttävää. Sukupolven kuilun huomaa siinä, että meidän talovalintaa eniten ihmettelevät vanhmpiemme ikäluokka. He pitävät sitä suorastaan käsittämättömänä.

    Tuo "tekovanhana" pitäminen on myös kummallista. Ymmärrän, että huonosti tehty ja muovinen on rumasti sanottuna tekovanhaa, mutta oikeasti laadukas tietyn tyylisuuntauksen edustaja on aivan täydsin eri asia. Minä haaveilen uusklassisesta sisustuksesta, mutta en silti aio käyttää kaikkea aikaani antikvariaateissa.

    Minulla oli myös toista asiaa. Oletko törmännyt Empire -ajan kuisteihin? Mun mielestä meidän 1910-luvula tehty kuisti on jotenkin tönkkö siihen taloon. Tekisi mieli vaihtaa kokonaan toisenlaiseen, kun se joudutaan muutenkin purkaa. Ja mikäli suojelupäätös sen sallii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoo vanhempi väki mitä tahansa, niin teillä on todella harvinainen ja upea talo ja on suuri onni, että talo päätyi juuri teille, jotka haluatte sitä varjella ja vaalia!

      Sitten ajatuksiani tuosta kuistiasiasta:

      Minusta empireen/myöhäiskustavilaisuuteen kuuluu ajatus siitä, että hirsitalokin näyttäisi mahdollisimman paljon jyhkeältä ja selväpiirteiseltä kivitalolta. Olen samaa mieltä, että teidän kykyinen kuisti ei ihan edusta samaa henkeä talonne kanssa.

      Lars Sjöberg on aika reippaalla kädellä karsinut noista omista taloistaan myöhempiä tyylikerrostumia. Suomessahan on yleinen linja, että jos vanhaa rakennusta kunnostetaan, niin yritetään säilyttää kaikki mahdollinen, ja aluksi ihmettelin miksi Lars purkaa jotain 1800-l. lopun juttuja, mutta nykyään ymmärrän sen pyrkimyksen mikä hänellä on, eli tuoda näkyville rakennuksen todellinen, alkuperäinen luonne.

      Monessa empire-talossa ei ollut alunperin kuistia, vaan kustavilaihenkinen sisäänkäynti, jossa oli pariovi, ja usein pilasterit ja ehkä myös päätykolmio.

      Kuitenkin kuisti voi hyvin myös olla, vanhoissa kaksvooninkisissa pohjalaistaloissa on pelkistetymmässä muodossa joitakin samoja klassisia tyylipiirteitä kuin teidänkin talossa, ehkä niiden kuisteja katsomalla voisitte saada vinkkejä millaisia erilaisia vaihtoehtoja teidänkin kuistin toteutukseen olisi.



      Poista
  2. Hei, olen samaa mieltä. Harmittaa että vanhoja, kauniita taloja on purettu uusien ja persoonattomien talojen tieltä. Vanhoissa taloissa oli luonneta sekä uskomatonta käsityötaitoa, puhumattakaan siitä että monesti ne tehtiin "terveesti". Kunpa meillä olisi enemmän säästelty historia... Nautin ulkomailla kun saan tutkia ja ihastella jokaista pientäkin yksityiskohtaa joihin siellä taloissa ja arkkitehtuurissa törmää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ennen materiaalia pidettiin arvossa, puuta työstetiin huolella ja aikaa säästämättä, nykyään materiaali on halpaa, mutta työvoima kallista, joten tehdään nopeasti ja kertakäyttöistä.

      Uskon kuitenkin, että käsityötaidot ovat taas nousemassa arvoon ja mehän jokainen voidaan siihen vaikuttaa palkkaamalla hyviä tekijöitä tai ostamalla käsityöläisten tuotteita.

      Poista
  3. Blogiretkiaamun surffailukierros heitti minut Pömpeliin. Ja täältähän löytyi hienoa pohdintaa, heti suosikkilistalle!

    Uusi, vanha, tekovanha -aihe tuntuu kovin ajankohtaiselta. Meidän vanhalla asuinalueella on viime vuosina jaettu tontteja. Osalle on noussut moderneja kivitaloja, osalle uusvanhoja perinnehenkisiä puutaloja. Naapuruston mielipiteet tuntuvat jakaantuvan kahtia. Osan mielestä moderni kivitalo on "aitoa" 2010-luvun rakentamista ja sievät puutalot mautonta menneen kopiointia. Osa puolestaan ajattelee, että perinteiseltä näyttävät talot sopivat paremmin kaltaistensa joukkoon.

    Itse yritämme vaalia vanhasta sitä, mikä on jäljellä. Tervetuloa kurkkimaan meillekin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilahduttavaa, että löysit tänne!

      Teillä näyttää olevan myös oikein kaunis, mielenkiintoinen talo :)

      Poista