17.8.2013

Tähän mennessä tapahtunut

Talo on nyt ollut meidän ajatuksissa syksystä syksyyn. Blogin ensimmäinen kirjoitus on marraskuulta viime vuonna. Edelleen olen ihmeissäni ja iloinen siitä kuinka paljon tukea olen teiltä blogin lukijoilta tähän meidän rakennusprojetkiin saanut.

On ollut upeaa huomata kuinka ekologinen perinnerakentaminen kiinnostaa muitakin kuin meitä itseämme. Toivon, että meidän ajatuksista ja tekemisistä lukeminen voisi auttaa muitakin rakentamista suunnittelevia toteuttamaan rohkeasti ominen arvojensa (sekä esteettisten että moraalisten) mukaisen oman talon. 

Etsimme vuosikausia meille sopivaa asumismuotoa ja meidän omaa taloa. Kävimme katsomassa ihania  vanhoja hirsitaloja, joiden sijainti oli meille mahdoton ja hyvillä paikoilla olevia tärveltyjä ja ylihintaisia kauhistuksia. Meillä oli ilmoituksia paikallislehdissä ja kyselimme mahdollisuutta ostaa hylätynnäköisen   mansardikattoisen huvilan. Kun aloimme olla varmoja, että haluamme jo asettua aloillemme ja perustaa pysyvän kodin perheellemme ja tajusimme, että teimme kokoajan enemmän ja enemmän kompromisseja sen suhteen millaisen rotiskon olisimme olleet valmiita ostamaan (peruspilattu 60-luvun talo taisi olla viimeinen, jota harkitsimme),  alkoi oman talon rakentaminen tuntua aina vaan paremmalta idealta. Vielä kertaakaan valinta ei ole kaduttanut, kunnostustöiden sijasta suunnittelemme nyt hyvälle paikalle kokonaan uutta hirsitaloa, ja taloon tulee myös vanhoja kierrätettyjä rakennusosia, kuten se maailman ihanin kakluuni, joka nyt odottaa varastoituna vanhempieni autotallissa. 

Suunnitteluvaihe on tietysti nyt pidempi kuin jos olisimme ostaneet jo olemassaolevan talon. Tosin voihan olla, että vanhankin talon kanssa olisi pitänyt odotella vaikkapa jotakin perikunnan riitelyä myydäänkö vai eikö tai jotakin rakennusvalvonnan päätöstä. Koskaan ei voi tietää.

Jokatapauksessa, asumme nyt valiaikaisesti vuokra-asunnossa, joka on ihan siedettävä, mutta väliaikaisuus ja epävarmuudessa eläminen tuntuu välillä kuluttavalta. Pihapiiriin voi milloin tahansa muuttaa vaikka ei-niin kivoja naapureita, joiden kanssa pitää vaan selviytyä tai huoltoyhtiö voi hoitaa taloa ja pihapiiriä niin hyvin tai huonosti kuin nyt milloinkin hoitavat.

Taidan laittaa tähän nyt myös muutaman kuvan siitä, millaiselta romukaupan varastolta vähän yli 70 neliöinen asunto näyttää kun sen asukas ostelee vanhoja huonekaluja uutta taloaan varten :)






Ehditäänköhän me ripustaa tämä Venetsiasta ostettu kalenteri uuden kodin seinään, vai ehtiikö vuosi vaihtua jo seuraavaan sitä ennen?



No niin, palataanpa taas rakentamiseen. Nykyrakentamisessa on vahvat standardit, joista poikkeaminen ei aina ole helppoa. Toisintekemisessä tulee olla itsellä vahva visio siitä mitä haluaa, myös yksityiskohdissa ja sellaisissa teknisissä asioissa, jotka jäävät talossa rakenteiden sisään näkymättömiin. Talossa kaikki vaikuttaa kaikkeen ja kukaan muu ei tee päätöksiä puolestamme, tosin hyvät ammattilaiset auttavat paljon, mutta lopulliset päätökset pitää tehdä itse. 

Kokonaisuus muodostuu yksityiskohdista, ja parhaan mahdollisen kokonaisuuden takia joistakin toivotuista yksityiskohdista on luovuttava. "Kill your darlings" on taidemaailman fraasi, joka kuvaa sitä miten upeat, itselle tärkeät yksityiskohdat on voitava uhrata kokonaisuuden eheyden ja tasapainon eduksi. 

Ylläoleva vaikuttaa ehkä karummalta kuin mitä se todellisuudessa onkaan, ja tuo fraasi toimiikin siis useinmiten lähinnä työkaluna avata ajattelua löytämään pienen piipertyksen takaa teoksen ydin, se mikä teoksessa on todella tärkeää ja varjeltavaa. Meillä talon tärkeimmät asiat ovat vanhanaikainen ekologisuus, luonnonmukaiset materiaalit ja klassinen muoto. Muu on kuorrutusta. 

Niinpä mekin olemme tehneet ja teemme tulevaisuudessakin kompromisseja niiden asioiden suhteen, jotka eivät meille ole kokonaisuutta tärkeämpiä.  

Tähän mennessä olen luopunut ajatuksesta, että taloon tulisi luonnonkivisokkeli. Olin alunperinkin sitä mieltä, että kivisokkelin saaminen taloon ole tärkeysjärjestyksessä ykkösenä. Perustukset ovat rakenteellisesti talon tärkeä osa, etenkin kun talomme tulee rinteeseen ja meille tulee kellaritiloja, niinpä koen turvalliseksi ja hyväksi luottaa nykyaikaisempiin rakennusmateriaaleihin tässä kohtaa.  Meille siis tulee kuitenkin perinteinen korkea sokkeli ja tuulettuva alapohja kissanluukkuineen, jotka koen perustusten ja sokkelin sellaisiksi asioiksi, joista haluan pitää kiinni.

Toinen asia, joka on roikkunut mukana talon suunnittelun alusta asti, on ajatus painovoimaisesta ilmanvaihdosta. Alussa valinta tuntui selvältä, mutta mitä enemmän perehdyin ilmanvaihtoon, ja ilmanvaihdon mahdollisiin ongelmiin ja lainsäädäntöön, sitä vaikeammin toteutettavalta painovoimainen ilmanvaihto alkoi tuntua. Jos meille ei tulisi sisälle suihkuja ja saunaa, olisi tilanne erilainen, mutta koska aivan askeettinen asuminen ei ainakaan tässä elämänvaiheessa tunnu meille hyvältä vaihtoehdolta, tarvitsemme taloon sen verran tehokkaan ilmanvaihdon, että voimme käydä sisällä suihkussa. Pelkkä säädettävä poistoilmanvaihto lämmöntalteenottomoduulilla oli sitten pitkään vaihtoehto, jota vaalimme. Mutta kylmänä sisääntuleva tuloilma ei lopulta tuntunut järkevältä ja ekologisesti kestävältä ratkaisulta. Tuloilman lämmittäminen erikoisilla putkistoilla ja uusilla teknisillä innovaatioilla olisi kyllä aiheena kiinnostava, mutta painovoimainen ilmanvaihto ei ole meille kuintenkaan niin sydämenasia, että haluaisimme lohkaista sen suunnitteluun ja toteutukseen ajastamme ja budjetistamme niin suurta osaa kuin sen hyvin toteuttaminen vaatisi. 

Kaikenkaikkiaan talon suunnittelussa on jatkuvasti huomioitava nykyaikaiset rakennusmääräykset, jotka esimerkiksi vaativat talolta suurempaa tiiveyttä kuin mitä itse pidän mielekkäänä. Esteettömyysvaatimukset ovat myös minusta kaksipiippuinen juttu, toisaalta todella hyvä, että talo toivottaa tervetulleeksi liikuntaesteisenkin, toisaalta moni esteettömyyden nimissä oleva vaatimus on sellainen, joka mielestäni ei edes aidosti paranna esteettömyyttä vaan enemmänkin palvelee rakennusteollisuutta, karsimalla kovalla kädellä taloista mielikuvituksellisuutta ja kauniin keveitä toteutuksia ja lisäämällä vastaavasti hukkaneliöitä esimerkiksi käytäviin ja wc-tiloihin.

En kuitenkaan ole mitenkään erityisen katkera rakennusmääräyksien rajoittavuudesta, ne ovat nykyaikaa ja on vain hyväksyttävä, että me teemme taloa joka vastaa enemmän parin sadan vuoden takaisia standardeja ja arvoja kuin nykyajan tehokkaita hyveitä.

Tuntuu, että tämä rakennusprojekti on tosi paljon laajentanut ajatusmaailmaani, ja blogimerkintöjen kirjoittaminen on myös opettanut minua tarkentamaan ajatuksiani ja mielipiteitäni. Olen tarkempi ja varmempi niistä asioista, joita haluan, että rakennusprojektissamme toteutetaan, ja arvoista joita projektissamme vaalitaan.

Olen myös löytänyt aivan uuden sanaston. Aiemmin riitti, että visuaaliset asiat olivat kuvina mielessäni, mutta nyt niistä kirjoittaessa ja puhuessa on ollut pakko löytää asioille oikeat nimet. Nimeäminen tietysti myös auttaa ajattelussa, kun abstraktio muuttuu asiaksi, jolla on nimi. Samoin kuin nyt arvot, elämäntapa, toiveet ja realiteetit muuttuvat konkreettiseksi kokonaisuudeksi, joka on meidän talo.













8 kommenttia:

  1. Tää nykyajan energiatehokkuus asettaa kummallisia vaatimuksia ja esteettömyys on välillä ihan käsittämätöntä. Edellisessä kodissa alakerta oli suht esteetön, mutta yläkertaan pääseminen ilman muutoksia olisi ollu todella haasteellista. En ymmärrä, että jokaisen talon pitää olla esteetön. Mutta milläpä jakaisi minkä pitää olla ja minkä ei. Jos sen voisi suunnitella niin, että talo voisi olla vähällä muuntelulla esteetön, muttei välttämättä lähtökohtaisesti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joissakin jutuissa riittää, että esteettömyys on ikäänkuin varauksena, mutta esim. alakerrassa on pakko olla oleellisiin huoneisiin pyörätuolin mentävät ovet. Meillä arkkitehti suunnitteli sitten niihin kohtiin pääasiassa pariovia, niin sopivat tilojen mittasuhteisiin paremmin kuin yksittäiset leveät oviaukot.

      Poista
  2. Ihan samoissa ajatuksissa olen täällä! Aloin kasaamaan meidän ensimmäisen puolen vuoden taivalta talolla, tosin matka itse talolle kesti sitten sen 4 vuotta, ennen kun oikea talo löytyi.

    Muutoksia ja muuttuvia aikatauluja ei voi välttää. Projektit ottavat vallan ennen kuin huomaakaan ja sen mukaan sitten täytyy mennä.

    Hirmuisesti onnea sinne omalle projektillenne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Johanna!

      Menenkin nyt lukemaan teidän puolivuotiskatsauksen :)

      Poista
  3. Välillä nykyisen projektimme aikana on tuntunut ihmeelliseltä, miten vähän kunnan rakennuspuoli on perehtynyt muuhun kuin 'pakettitalostandardeihin'. Meillä ei monikaan asia ole kuin 'yleensä'. Meidän tavoite on ollut rakentaa talo 200 vuoden elinkaarella ;) luontoa säästäen. Siksi olen iloinen kun saan lukea esim sinun blogia ja saada vertaistukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesäpäivä, kiitos kun jaksat lukea ja kommentoida!

      Tosinaan tuntuu, että tämä on yhtä pään seinään hakkaamista, välillä taas yllättäviltäkin tahoilta löytyy ymmärrystä ja järkeviä neuvoja.

      Meillä onneksi on tässä meidän rakennustiimissä on sellaiset ihmiset, jotka tietävät meidän arvomaailman, eivätkä heittele poikkipuita rattaisiin, paitsi silloin kun rakennusmäärykset niin pakottavat.



      Poista
  4. Anonyymi19.8.13

    Ihana blogi! Todella mielenkiintoista, en malta odottaa talon valmistumista. :)

    -L-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos L!

      Ja tervetuloa seuraamaan meidän matkaa oman talomme asukkaiksi :)

      Poista