15.7.2013

Skafferin oven maalaus




Aloitin tänään sisäovien mukana tulleiden kahden komeron oven kunnostusta.  Päivä alkoi pellavaöljymaalin valmistuksella, pigmentit olisi tosin hyvä hiertää valmiiksi jo aikaisemmin, mutta koska halusin tehdä värikokeiluja ja tutkailla sopivaa maalin koostumusta, lisäsin pigmenttejä pikkuhiljaa kunnes väri oli mieluinen. 

Koska ns. työtilana toimii tämän meidän aika pienen vuokra-asunnon olohuone, en voinut tilanpuutteen vuoksi ottaa molempia ovia samalla kertaa käsittelyyn vaan toinen joutuu vielä odottamaan vuoroaan.

Työ aloitettiin pintojen puhdistuksella. Toinen puoli ovesta oli joskus päässyt kostumaan, mutta puu oli silti säilynyt kovana. Toisella puolella oli vanhan mehiläispesän jäännökset ja niiden irrottamisessa pelkällä vedellä ja rätillä olikin puuhaa, koska en halunnut käyttää mitään puhdistusainetta, josta jäisi kemikaaleja tai saippuaa oveen. Lopulta oli kuitenkin nöyrryttävä ja otin käyttöön Mummo&Minä ekopesuaineen, laimealla seoksella pyyhkimällä lähti kaikki muukin sotku oven pinnasta paljon paremmin.



Pienet apulaiset puhdistivat ovea näppärästi.



Seuraavaksi ovea hiottiin kohdista, jotka olivat joskus vaurioituneet ja joista törrötti tiukkuja. Yritin hioa mahdollisimman vähän ja käytin hienoa hiontasientä, jotta vanhan puun luonne säilyisi.

Ensimmäinen maalikerros tehtiin juoksevammalla maalilla, maalia kului enemmän kuin olin arvioinut, joten joudun valmistamaan seuraavaa kerrosta varten uuden maalin. Ensimmäinen maalikerroksen jälkeen kuitenkin ovi on jo siistinnäköinen ja aikoinaan huolellisesti tehty puutyö pääsee esiin.




11 kommenttia:

  1. Voi kuinka kaunis pinta. Vähän samaa tunnelmaa kuin meidän hollanninlomakodin kaikissa harmaissa kalusteissa. Mattaa ja harmaata.

    VastaaPoista
  2. Väri on oikeasti tummempi kuin kuvassa, tykkään kyllä itsekin työnjäljestä, katsotaan miltä sitten näyttää kun teen uuden maalin näillä mun "ja vielä ripaus...oho humpsahtikin desi"- väriresepteillä.

    VastaaPoista
  3. Sä voisit siis tulla meille huomenna sekoittamaan betonitason väriä. ;) Rautaoksidia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Ai teillä on sellainen homma huomenna edessä, onko teillä joku poraan kiinnitettävä vispilä tai muu koneellinen sekoitussysteemi? Mulle tuli ranne kipeäksi kun sekoittelin ihan vaan pari säilykepurkillista käsin.

      Poista
    2. Betonimylly. Ja olisin tarvinut sua, tein mittayksikkövirheen. (Ja ehkä olis pitänyt tehdä muutenkin joku värikoe-erä ennen varsinaista projektia...)

      Poista
  4. Miten jaksatkin olla noin huolellinen ja tarkka! Ihailen moista kykyä vilpittömästi, sillä itselläni juuri tuollaiset hommat vaativat sellaista sinnikkyyttä, jota vaille olen jäänyt ja joka ei ota aineellistuakseen vaikka miten yrittäisi ;D

    Tuo on ihailtavaa ja lopputulos on laadukkaan kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Johanna :) Täytyy myöntää, että musta ei ole kuitenkaan siihen, että mittaisin pigmenttejä jollain pikkuvaa´alla ja merkitsisin määrät muistiin, joten seuraavalla kerralla on turha odottaa, että saisin samanvärisen maalin aikaiseksi.

      Poista
  5. Oletpas tehnyt hienoa ja huolellista työtä! Olisikin kiva kokeilla maalien sekoitusta joskus..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Helinä!

      Yksinkertaisimpien perinnemaalien reseptit on tosi helppoja ja niitä löytyy paljon netistä, eikä noiden raaka-aineidenkaan hinnat päätä huimaa: yhden valmiin pellavaöljymaalipurkin hinnalla saa ostettua kotiin vernissaa ja muutaman pikkupurkin pigmenttejä.

      Omien värisävyjen sekoittaminen sitten vielä kruunaa koko homman, epäonnistumisia tuskin voi välttää, mutta kyllä ne omat helmenharmaat ja puuteriset vanhat roosat vaan on ihania.

      Poista
  6. Vautsi mikä blogi. Aivan henkisalpautuneena olen sitä kahlannut läpi ja täytyy sanoa, että jätti kiitokset vierailustasi blogissamme. Löysin oikean aarteen =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jori! Minullekin tuli sama fiilis kun ryhdyin lukemaan blogianne, hauskaa että löytyy samanhenkisiä! Minäkin löydän inspiraationi historiasta, ei vain näennäisesti vaan myön sen tunnelman osalta, jota tavoittelen.

      Poista