28.7.2013

Pöytäihastus



Meillä ei ole tarkoitus hankkia hirveästi mööpeleitä taloon, mutta joitakin tiettyjä juttuja olen etsinyt täydentämään meidän nykyistä kalustusta. Huonekaluiksi etsimme nyt vanhoja, mieluiten 1700-l. ja 1800-l alkupuolen mahdollisimman alkuperäiskuntoisia kalusteita. Tyylillisesti aivan kaikkein pelkistetyimmät  kustavilaiset ja empire (tai enemminkin empiren ruotsalainen sisartyyli  myöhäiskustavilaisuus) kalusteet ovat kaikkein viehättävämpiä minusta. Tyylivaikutteet ovat etenkin kansanomaisemmissa esineissä usein aika iloisesti yhdisteltyinä ja pidän myös rokokoo-vaikutteita tosi hienoina, joten käytännössä etsin tietyn liukuvan aikakauden esineistöä, en niinkään tarkasti jonkin tyylisuunnan puhdaslinjaisia esimerkkejä.

Jokatapauksessa tällaisten vanhempien antiikkitavaroiden löytäminen halvalla ei olekaan ihan helppoa, seuraan välillä Huuto.netin antiikkiosastoa, Bukowskia ja sitten joskus käymme vanhan tavaran liikkeissä, joskin kierrämme aika kaukaa keskustojen kalliimmat liikkeet ja yritämme tehdä löytöjä kaikenlaisista autotallien takaosista ja sekatavarakirppiksiltä.

Eilen matkalla Tammisaareen ajattelimme pysähtyä johonkin vanhan tavaran myymälään. Mies katsoi ystävällisesti minulle kauppojen nimiä valmiiksi netistä ja minä valitsin fiilispohjalta niistä J.Talsin. Jo auton kääntyessä myymälän piha-alueelle näin kaukaa hallin oviaukossa kahdesta puolipyöreästä pöydästä muodostuvan kustavilaispöydän. Sanoin heti miehelle, että "nyt ne pöydät löytyi, tehdään kaupat!". Nimittäin tällaiset ihanat vanhat monikäyttöiset pöydät ovat olleet viime aikoina paljon mielessäni, kuuluvathan ne tyypillisesti klassiseen sisustukseen  ja olen hieman haikeasti ajatellut, että niiden saatavuuden ja hinnan takia meillä ei olisi mahdollista saada kuin korkeintaan jotkin tyylikopiot. 



Sitten pitikin malttaa mieli ja sopivan epäkiinnostuneesti kysyä myyjältä hintaa. Myyjä oli ystävällinen vanhempi herrasmies, ja hänellä oli myymälän nurkassa oikein kahvitarjoilu ja tiikerikakkua asiakkaille. Tulimme myyjän kanssa hyvin juttuun ja asiaankuuluvan sanailun ("jaahas, tämähän on näköjään ollut lasten piirustuspöytänä") ja tinkaamisen jälkeen pääsimme yhteisymmärrykseen hinnasta. Sain vielä kaupanpäällisiksi kuvissa näkyvän vanhan vadin, jonka olin heti paikalle tutuamme jo napannut kainalooni. Täytyy kyllä myöntää, että olisin maksanut pöydistä jo ilomielin hintalapun hinnankin, mutta kyllähän vanhan tavaran kauppaa kuuluu aina pieni tinkiminen.




 Myyjä kertoi miten edellisviikolla joku rouva oli aivan rakastunut pöytiin, mutta rouvan mies ei ollut suostunut pöytiä ostamaan, onneksi meillä ei käynyt niin, päinvastoin mies luottaa vainuuni vanhan tavaran suhteen ja oli jo heti valmiina lyömään rahat tiskiin kun minä vielä tutkin pöytälevyjen alapuolen kuntoa   ja jahkailin ostopäätöstä.



Pöydät ovat kotoisin Tammisaaresta ja tyylillisesti ovatkin aivan samaa sarjaa Tammisaaren vanhan kaupungin talojen kanssa. On hauska kuvitella millaiseen taloon nämä pöydät ovat alunperin kuuluneet ja millaiset kalustuksen osa ne ovat. 

Pöydissä on minusta kauniin okranvärinen pinta, ja pöytälevyissä on näkyvissä ootrausta. Usein alkuperäiset ootraukset voivat olla nykyihmisen makuun aika räväköitä, mutta näissä pinnan  kuviot ovat herkällä kädellä maalattuja ja ehkä ajan mittaan vielä haalistuneet entisestään, niin etteivät ne edes juuri kauemmas näy. Yläosat pöydissä ovat aivan yksinkertaista muotoilua, mutta jaloissa onkin sitten koristetta senkin edestä. Yhdistelmä toimii minusta esteettisesti hyvin, ympäriämpäri pöytiä menevät koristelut voisivat olla vähän liikaa, eivätkä jalkojen koukerot pistä samalla tavalla silmään kuin jos pöytiin olisi ylemmäs veistetty koristetta.

Pöytien valokuvaaminen kokonaisina täällä pikkuasunnossa oli minulle eilen illalla mahdoton tehtävä,  toivottavasti uudessa kodissa näkymät olisivat sen verran avarampia, että saisin nämä uudet ihastuksen kohteeni mahtumaan yhteen kuvaan :)


6 kommenttia:

  1. Löytö!
    tuo eka kuva on kerrassaan viehättävä:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli jopa vähän huono omatunto kun sain näin hienot pöydät, vaikka ne eivät ole mikään välttämättömyys. Toisaalta tällaisilla vanhoilla tavaroilla on historiallistakin arvoa ja meillä ainakaan kukaan ei niitä ala tärvelemään, vaan saavat olla täällä rauhassa ja arvostuksen ja ihailun ympäröiminä :D

      Poista
  2. J.Talsi on yksi salaisista suosikeistani. En aina malta paljastaa mansikkapaikkojani etteivät hinnat nouse...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin mietin pitkään paljastanko paikan nimen, mutta oli niin kiva palvelu, että teki mieli mainostaa :)

      Poista
  3. mmm! Aivan ihania! Vanhan talon myötä herää ihan omanlainen kiinnostus kaikken vanhaan ja aikalaistavaroihin sekä niiden tarinoihin. Pitäisi itsekin päästä Tammisaareen taas etsimään aarteita. Se on nyt jäänyt kokonaan kun viikot ollaan töissä ja viikonloput talolla. Syksymmällä ja talvella sitten taas mekin päästään kiertelemään ostopaikkoja. Ihan ensiksi pitää tutkia ne talon lähiseutujen paikat esimerkiksi Uudessakaupungissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talon suunnittelun myötä munkin innostus antiikkiin on oikein roihahtanut liekkiin, tää aarteiden etsiminen taitaa olla sellainen oma maailmansa, innostus vaan koko ajan lisääntyy kun oppii lisää ja tunnistaa koko ajan paremmin ne helmet sieltä joukosta.

      Poista