15.10.2018

Mustan kissan talossa


Syksy ei koskaan varsinaisesti hiivi pikkuhiljaa Pömpeliin, asumme nimittäin keskellä vehreää sekametsää, ja tuulisella säällä keltaiset koivunlehdet kirjaimellisesti satavat talon päälle. Ja jos erehtyy silloin raottamaan ulko-ovea, on myös alakerran lattiat hetkessä täplitetty keltaisilla lehdillä.

Saimme onneksi eilen pidettyä isännän kanssa kunnollisen siivouspäivän ja nyt lattioilla ei ole kuin muutama pieni lehti. Tietysti myös eläimet tuovat kotiin omat sotkunsa, villakoirat taitavat kuitenkin olla koirista siisteimmästä päästä. Villiksistä ei lähde karvaa ja kun pitää turkin lyhyeänä, ei sisään kantaudu koirien mukana juurikaan ulkoa mutaa tai roskia. 



Meillä on tällä hetkellä eläimistä kuitenkin vajausta. Meidän musta isovillis kuoli kesällä ja odottelemme nyt meidän ainoalle villapojalle uutta ystävää.  Kissojakin meillä on nyt vain yksi hieno musta poika, jolle on myös pian tulossa kissanpentu ystäväksi. 

Luin vähän aikaa sitten, että ihmiset eivät mielellään hanki mustia kissoja, ja eläinsuojeluyhdistyksissä mustat kissat jäävät usein ilman uusia koteja. Ennenvanhaan mustaan kissaan liittyi taikauskoa ja nykyään syynä on se, että mustasta kissasta ei saa niin hyviä kuvia sosiaaliseen mediaan. Ajatelkaa, miten surullista. 

Minusta mustat kissat ovat aina olleet erityisen kauniita ja niissä on jotakin hienoa salaperäisyyttä. 
Meille on mustia kissoja siunaantunut aina sattumalta, koska minulla ei ole ollut väritoiveita eläimille . Ja vaikka mustat kissat näyttävätkin kuvissa usein pelkiltä mustilta möykyiltä, ovat ne livenä katsottuina sitäkin kauniimpia ja suloisempia.

Jos siis mietit kodin tarjoamista kodittomalle kissalle, tee hyvä työ ja valitse musta kissa.



Eläinten hankinnan lisäksi olen nyt viime aikoina keskittynyt lähinnä työntekoon ja neulomiseen. Omaa kotia en yleensä juurikaan sisusta, samat kalusteet ovat olleet omilla paikoillaan jo muutosta saakka. Katsoin myös vanhoista kuvista, että tuollainen samannäköinen kranssi on ollut nyt aina vaan vuodesta toiseen tuossa salin sivustavedettävän sohvan päällä :D 



Tämän syksyn neulomisurakkana minulla on sukulaisten joululahjasukat ylijäämälangoista. Lankavarasto ei tosin ole juuri huvennut, koska sain juuri Novitalta uusia isoja kankakeriä, joista riittää taas neulottavaa useampaan sukkapariin. 

Olen tänä syksyllä saanut osallistua Novitan talvilehden kuvauksiin, ja tuttua kotia voikin nyt katsoa Novitan uudesta lehdestä 4/2018. Tänne syrjäkylille tosin lehti ei vielä ole saapunut, joten itse en ole vielä kuvia nähnyt. Laitan sitten tänne blogiin kyllä lehdestä lisää juttua kunhan saan sen käsiini. 





 Aurinkoisia syyspäiviä kaikille Pömpeli-blogin lukijoille!

8.9.2018

Luonnonmukaisen kasvimaan satoa

Pömpelin isäntä on tekemässä viikonloppuruoaksi kalakeittoa ja kyseli saisiko kasvimaalta siihen perunaa ja porkkanaa.

 Kävin nopeasti keräämässä hieman juureksia, ja  kasvimaa antaakin meille tänä vuonna enemmän kuin tarpeeksi satoa.




Pömpelin kasvimaa on täysin luonnonmukaisesti viljelty. Se on perustettu kohopenkkeinä suoraan nurmikolle vanhojen sanomalehtien ja juuttisäkkien päälle. Voimaa kasveille antavat meidän oma kotitalouskomposti ja silloin tällöin lisäksi hankitut hevosen- ja kananlanta. Kasvimaan multa on luomumultaa.

En käytä viljelyssä myöskään mitään torjunta-aineita tai myrkkyjä, kasvimaan reunalla kasvava minttu karkoittaa tuholaisia tehokkaasti. Myöskin vuoroviljely vaikuttaa siihen ettei kasvimaahan pääse pesiytymään tiettyihin kasveihin erikoistuneita tuholaisia.

Tänä kesänä meillä oli kuitenkin haasteena, kuten varmasti monella muullakin, kesän kuumuus ja kuivuus. Mielestäni ei ole ekologisesti kestävää kastella vesijohtovedellä tällaisia harrasteluviljelmiä, joten meillä kastelu jäi hyvin vähiin ja annoin kasvien selvitä aikalailla omillaan. Katteena käyttämäni hamppukuitu kuitenkin sitoi maaperän kosteutta sen verran tehokkaasti, että kasvimaa selvisi hengissä läpi koko kesän. 

Kasvimaan kannalta olin myös pitkällä Euroopanreissulla juuri pahimpaan aikaan, joten tänä vuonna aikaisessa olleet kesäkurpitsat kasvoivat matkan aikana ylisuuriksi, ja olen niiden antanut jäädä maahan, josta käännän ne sitten myöhemmin syksyllä maan ravinnoksi. 

Olen noudattanut kasvimaalla perinnetietoon perustuvaa viljelyaikataulua, eikä siitä ole näyttänyt ainakaan mitään haittaa olevan. Sato on maukasta ja isokokoista :)




Kuvista tosin taitaa myös paljastua että olen loppukesän aikana ollut todella laiska puutarhanhoitaja ja jätin tänä vuonna jopa porkkanapenkin multaamatta. Ihan täydellisiä nämä muhkeat porkkanat eivät siis ole, mutta kelpaavat hyvin meidän kotikäyttöön.

Ostan viljeltävät siemeneni pääasiassa Hyötykasviyhdistyksen Alku&Juuri - kaupasta, heidän nettikauppansa toimii myös hyvin ja laitoinkin juuri tilaukseen nyt syksyllä kylvettäviä yrttejä. Olen erityisesti kiinostunut kaikista mahdollisimman vanhoista lajikkeista, joita Hyötykasviyhdistyksellä onkin paljon valikoimissaan. Tässä linkki nettikauppaan: Hyötykasviyhdistys

Minkälainen satovuosi teillä on tänä vuonna?






26.8.2018

1800-luvun Duck egg -tapetti


Valitsin asiakkaani taloon keväällä tapetteja ja yhtenä vaihtoehtona meillä oli silloin Little Greene -tapettivalmistajan Lower George Street -tapetti.  London wallpapers - mallistojen tapetit ovat kaikki tehty vanhojen historiallisten tapettimallien mukaan. Ihastuin silloin keväällä tähän 1800-luvun alun tähtitapettiin ja pyöriteltyäni pitkään tapetin mallipalaa työpöydälläni päätin, että tätä tapettia haluaisin katsoa myös Pömpelin seinällä.

Alkuperin tämä parisataavuotias tapettimalli oli pohjaväriltään kellertävän vaaleanpunainen ja tähdet olivat murretun oranssin sävyiset.  Kaikki tapetin muutkin värivaihtoehdot olivat minusta kauniita, mutta Duck egg -sävyssä tapetti sopii parhaiten Pömpelin muihin sävyihin.

En ihan heti kuitenkaan löytänyt tapetille meiltä sopivaa seinää, mutta 
lopulta sitten keksin, että se voisi sopia kauniisti kakluunin taustaksi. Kakluuniseinällä on pari vuotta ollut vaalea Toile de jouy - tapetti, joka ei oikein tuonut kakluunia esiin. 
Koska salin ulkoseinille on tulossa pinkopahvitukset ja olen jo suunnitellut pinkopahviseiniin uutta värimaailmaa, totesin myös että duck egg -sävyisenä tämä tapetti sopisi hyvin myös salin tulevaan sävymaailmaan.





Tapetti on tosi tarkasti kohdistava ja edellisestä tapetointikerrasta tiesin, että tämän kiviseinän epätasainen pinta sekä kakluunin reunat olivat vaikeasti tapetoitavia. Onneksi minulla on oma rakas rakennuskonservaattori, joka taas kerran käytti yhden lauantai-illan meillä tapetointihommissa. 

Ystäväni oli jäänyt pari viikkoa sitten ilman toivomaansa uutta Muuminpäivän muumimukia, joten tapetointiavusta kiitoksena lahjoitin omani hänelle. 

Uutta tapettiseinää on nyt ihana katsella kun kauniin tapetin lisäksi myös tapetointijälki on ammattilaisen käsialaa. 





Huomasin vasta kun seinä oli jo tapetoitu, että Amsterdamista aikoinani ostama pieni joulukoriste, joka on muutosta saakka roikkunut kakluunin pellistä, onkin hyvin samannäköinen kuin uuden tapetin tähdet. 



22.8.2018

Hirsiseinän tilkitseminen pellavalla


Pömpelin hirsikehikon pystytyksestä tulee talvella kuluneeksi jo viisi vuotta ja nyt on salin ulkoseiniin tarkoitus alkaa tehdä pinkopahvitusta. 

Hirsikehikkohan elää aika reippaasti ensimmäiset neljä tai viisi vuotta, jonka takia seiniin ei heti kannata alkaa kiinnittää mitään paperointeja. Meillä hirsiseinät käsiteltiin heti kehikon pystytyksen jälkeen hengittävällä ja myrkyttömällä kalkki-kaseiinimaalilla (koska en oikein pidä mäntytuvan tunnelmasta) ja nyt tämä kevyt maalikerros jää sitten pinkopahvien alle piiloon.  Jos olisin maalannut hirret jollakin muovimaalilla, maalikerros pitäisi nyt poistaa, jotta se ei muodostaisi uuden rakenteen sisään höyrysulkua. 

Pinkopahvitusta ennen on hyvä käydä hirsiseinä läpi ja lisätä tarvittaessa hirsien rakosiin eristettä. Meillä hirsien väleihin on rakennusvaiheessa käytetty pellavarivettä ja jatkan sen käyttöä myös nyt kun tiivistän rakosia. 

Salin yksi nurkka on elänyt enemmän kuin muut nurkat, koska siinä kuistin oviaukko tulee lähelle nurkkaa. Muihin seiniin ei pellavaa tarvitse lisätä.



Käytän pellavariveen lisäämiseen puukkoa ja voiveistä. Rivetyksen voi tietysti tehdä myös oikealla riveraudalla, mutta tällaisessa pienessä lisätilkitsemisessä puukko ajaa hyvin asiansa.  Puukko saisi tosin olla tylsempi, mutta tylsää puukkoa en nyt löytänyt. Terävä puukko nimittäin katkoo tarpeettomasti rivettä samalla kun työnnän sitä rakoihin.



Pellavaa menee tilkitsemiseen tosi paljon, tarkoitus on, että pellavaa tungetaan rakoon hyvin tiiviisti ja kun rako on täynnä, niin senkin jälkeen koitetaan tunkea vielä vähän lisää. Jos pellava jää rakoon löyhästi ei siitä ole oikein mitään hyötyä. 


Ostin tämän pellavarullan Domus classicasta, ja yksi kerä riittää juuri sopivasti yhden tällaisen nurkka-alueen tilkitsemiseen.  Tämä pellavanauha on täyttä pellavaa eikä sisällä ollenkaan muoveja.



Seuraavaksi seinään asennetaan sitten perinteinen pinkopahvi. Meille on tulossa tänä syksynä perinnerakennuskurssilaisia, joiden kanssa pahvitamme  yhdessä näitä salin seiniä.

Pinkopahvi sopii hienosti hirsiseinän pintaan, koska se elää hirren kanssa samalla tavoin ilman kosteuden ja lämpötilan mukaan.













11.8.2018

Mummun saappaissa: villasukkia kierrätyslangoista

 (Nyt seuraa joululahjapaljastuksia, joten jos tiedät saavasi meidän perheeltä joululahjan, kannattaa lukeminen lopettaa heti alkuunsa). 



Aion tänä vuonna neuloa joululahjoiksi paljon villasukkia. Mummuni oli eläessään taitava käsityöihminen ja kun hän nukkui pois, ei meillä ole kukaan lähisukulainen neulonut lahjaksi villasukkia ja lapasia. Olenkin nyt ryhtynyt paikkaamaan tätä suvun käsinneulottujen  villasukkien vajetta omilla vaatimattomilla taidoillani.

Lahjaksi on ihanaa tehdä käsinneulottua villaista, minulta näitä sukkia ja lapasia toivottu, joten tiedän että lahjat tulevat tarpeeseen. Ja samalla kun neulon sukkia huomaan miettiväni paljon lahjansaajaa, näissä lahjoissa on siis oikeastikin ajatus mukana.

 Minulle on kertynyt aiemmista projekteista aika paljon ylijäämälankoja ja lisäksi olen ostanut kierrätyskeskuksesta kertaalleen käytettyjä villalankoja joululahjasukkia varten. Koska lankavarastoni koostuu tällä hetkellä siis satunnaisista jämälangoista ja kierrätyskeskuslöydöistä, ei joululahjapaketeista ole tänä vuonna odotettavissa mitään erityisen tyylikkäitä tai väriyhdistelmiltään kovin esteettisiä sukkia.

 En ole eläessäni neulonut yhtään paria yksivärisiä sukkia, se on mielestäni ihan liian tylsää puuhaa ja nyt nautinkin neulomisesta ihan erityisesti kun joudun miettimään koko ajan miten saan kaikki toistensa kanssa riitelevät värisävyt edes joten kuten toimimaan samassa sukassa. Mitä epätoivoisempi lähtötilanne, sitä hauskempaa on neulominen! 

En myöskään suunnittele yleensä kovin tarkkaan ennen neulomisen aloitusta mitä kuvioita sukkaan tulee tai missä järjestyksessä värejä käytän, aloitan vain jollakin langalla ja erilaiset raidat syntyvät itsestään. 




Tähän mennessä ehkä pahin värihaaste on minulla juuri nyt työn alla. Teen miesten sukkaparia Sockin  monenkirjavasta raita- ja pilkkulangasta, jossa on esimerkiksi kelmeää taitettua keltaista ja vahvasti violettiin taittavaa liilaa, toisina lankoina käytän sukkiin venäläistä turkoosia 100% villalankaa ja  kierrätyskeskuksesta ostettua hernekeiton väristä tuntematonta lankaa, jota sivumennen sanottuna on ollut minulla aivan järkyttävän isot määrät ja olen joutunut miettimällä miettimään mihin kaikkialle sitä tunkisin. 




Mutta  yllätys yllätys, näistä sekalaisista langanjäämistä näyttää kuitenkin muodostuvat ihan hauskannäköiset sukat, joissa hernekeitto vuorottelee raitalangan kanssa. 




Olen kyllä oikeastikin sitä mieltä, että rumia värejä ei ole olemassa, vaan kaikille väreille on paikkansa  ja aikansa. Huomasin myös sattumalta, että vanhassa  adventtikalenteripaketissakin on hyvin samanlainen sävymaailma kuin näissä sukissa. Ja tuossa kontekstissahan paletti näyttää minusta ihan hienolta.

Oletteko te Pömpelin lukijat innokkaita käsityöihmisiä, ja onko joululahjojen neulominen jo aloitettu?






7.8.2018

Pehmeää retroa ja älä osta mitään

Olen viimeaikoina laittanut kotona esille vanhoja Marimekon kankaita, Maija Isolan Satula ja Tantsu ovat lemppareitani, ja niitä onkin meillä useita eri vaaleanpunaisen sävyissä ja vaaleanpuna-vihreinä väriyhdistelminä. 




Meillä on myös vuosia sitten Tanskasta ostettuja Bungalowin keittiöpyyhkeitä, joiden kuviot sopivat hyvin yhteen Marimekon tekstiilien kanssa. Käytän keittiöpyyhkeitä kylläkin ihan tavallisina käsipyyhkeinä, sileät puuvillapyyhkeet  ovat kestäneet vuosikaudet pesua kuumassa paljon paremmin kuin froteepyyhkeet.




Kävin viime viikolla Tukholmassa ja siellä näkyi monessa paikassa uutuustuotteissa Marimekon Unikkokuosia. Meillä ei ole Unikkoa kotona ollut koskaan, mutta sattumalta näin myös juuri nettikirppiksellä ihanan vaaleanpunaisen Jättiunikkotyynyliinan, joka sopisi hyvin meille. 

En kuitenkaan sitä nyt ostanut, koska vietän Älä osta mitään - syksyä. Vaikka ostankin suurimmaksi osaksi esimerkiksi vaatteeni käytettynä, minulle on silti tullut tunne, että haluan vähentää kuluttamista ja tavaran ostamista. Työssäni tietysti näen  paljon kaikkea kaunista ja houkuttelevaa, ja hienoja vanhoja huonekalujakin tulee usein vastaan, mutta koska en halua että kotini muuttuu miksikään tavaravarastoksi, niin olen nyt ajatellut pitää ainakin tämän syksyn taukoa ostelusta.

Sitävastoin olenkin taas ryhtynyt poistamaan talosta ylimääräistä tavaraa, on ollut mukava huomata, että talossa ei ole juurikaan mitään roskiin heitettävää, vaan lähes kaiken olen saanut annettua ja myytyä eteenpäin nettikirppiksillä.

Konmaritin meidän koko talon pari vuotta sitten, ja moni paikka onkin pysynyt ihan hyvässä kunnossa koko ajan sen jälkeen, esimerkiksi tähän puulaatikkoon meidän makkarissa sijoitin lahjapaperit ja muut paketointitarvikkeet ja siellä ne edelleen ovat ihan siistissä järjestyksessä. 




Edelleen silti tuntuu, että tavaraa voisi vielä entisestään vähentää ja olenkin ottanut nyt syksyn tavoitteeksi, että ostamisen sijaan keskitynkin poistamaan meiltä vielä enemmän tavaraa.

Ihan kokoaikaa en kuitenkaan jaksa konmarittaa ja järjestellä kotia, vaan olen myös alkanut taas lukea enemmän kirjoja ja olen myös ehtinyt viimein tehdä valmiiksi myös keväällä aloitetut sukat, jotka olen tehnyt lankakerien lopuista. 



Aloitin heti näiden jämälankasukkien valmistumisen jälkeen jo neulomaan uusia villasukkia ystävälleni lahjaksi. Joululahjojen neulomistahan ei voi aloittaa koskaan liian aikaisin! :D






12.7.2018

Tuliaisia Italiasta


Terveisiä ihanasta aurinkoisesta (ja tosi kuumasta!) Pohjois-Italiasta. Palasin tänään kotiin 16 päivän reppureissulta, jonka aikana kuljimme läpi Keski-Euroopan Italiaan, jossa vietimme 10 päivää kierrellen eri kaupungeissa. Nyt olen jo ryhtynyt käymään läpi loman aikana kertyneitä työasioita ja onkin ihanaa tarttua taas meneillään oleviin suunnittelutöihin kun mukana Italiasta tuli niin paljon uusia inspiroivia juttuja: sekä lisää ymmärrystä vanhoista arkkitehtuurityyleistä että kokemuksia taitavien nykyajan sisätilasuunnittelijoiden luomista hienoista interiööreistä, joista voi ottaa inspiraatiota omaankin työskentelyyn.

Repussa kulki kotiin myös tavallista enemmän tuliaisia, yleensä olen matkoilla aika maltillinen shoppailija, mutta nyt vaan näin niin kivoja juttuja, että halusin tuoda niitä meille kotiinkin arkea ilahduttamaan. 

Tässä työpöydälläni ovat nyt minusta koko matkan ihanimmat löytöni, käsintehdyt genovalaiset rintakorut, jotka ovat osa Le Bambocce - sarjaa, josta voi tilata vaikka valokuvan perusteella itsestäänkin hauskan ja suloisen nuken. Tässä linkki heidän nettisivulleen: Le Bambocce.




Italiasta tarttui mukaan myös muutakin pientä ja söpöä tilpehööriä, ostin iäkkäämmän rouvan pikkuputiikista Levantosta  muutaman samettisen tyynyliinan ja Maisons du Monde - huonekaluliikkeestä myös tyynyliinoja ja huonetuoksuna käytettäviä keraamisia sulkia.





Firenzen paperikaupoista ostin kauniita italialaisia kortteja ja kalentereita. 




Olin niin iloinen kasviaiheisten kalenterien löytymisestä, että piti ostaa kaikki kolme erilaista :)





Seinäkalenterit eivät kuitenkaan olleet isoimmat ostokseni, vaan päädyin raahaamaan läpi Euroopan jopa ihanan isokokoisen maton. Onneksi matto on aika ohutta puuvillaa, joten sain sen hyvin taiteltua kassin pohjalle, eikä se edes painanut erityisen paljon. 

Tässä matto levitettynä meidän nykyisen salin maton päälle. 




Maton kanssa ostin myös samaan aikaan puuvillaisen torkkupeiton, peitolle tuli yllättäen jo matkan aikana tarvetta, kun välillä esimerkiksi yöjunassa tarvittiin lisäpeittoa tai lapselle tuli illalla ravintolassa kylmä. 

Tämä peitto on siis jo ehtinyt nähdä monta paikkaa ennen kuin se päätyi Pömpelin sohvan selkämykselle!




Huomasin juuri, että loman aikana olitte jättäneet paljon kivoja kommentteja blogiin, alan käymään niitä nyt läpi ja vastaan kyllä kaikille :)

Ihanaa heinäkuuta ja Instagramin puolelta voi käydä vielä katsomassa kuvia matkan varrelta: Instagram/suunnittelutoimistokruunu







10.6.2018

Huvilatunnelmaa



Olemme suunnitelleet, että tänä kesänä emme lähde Pömpelistä mihinkään juhannuksena.
 Kun pöydällä on uusi kesäinen vahakangasliina ja kasvimaalla on tulossa  uutta perunaa juhannukseksi ei tunnu siltä, että lomatunnelmaa pitäisi lähteä etsimään oman pihapiirin ulkopuolelta.  Pömpelistä on tullut meille sekä talvi- että kesäkoti :)  Kun talo oli keskeneräisempi siitä kaipasi myös eri tavalla lomaa, nyt hommat ovat jo niin pitkällä että olen oppinut nauttimaan vaan olemisesta ilman että työlista heti kummittelee mielessä. 







Pömpelissä sisällä on tällä hetkellä entistä enemmän rentoa vintage-tyyliä. Ostin Fine Nordic- nettikaupan alennusmyynnistä uuden vahakangasliinan ja olen myös tehnyt kirppareilta kaikenlaisia hankintoja. Ihanan vanhan teepurkin löysin Karjaan kirpputorilta.




Vähän aikaa sitten löysin myös nettikirppikseltä ison emalikattilan, joka on tosi hyvässä kunnossa. Ajattelin ensin, että käyttäisin sitä lankojen värjäämiseen, mutta se onkin niin hieno, että en taida raaskia.




Keväällä leikatut pelargonit kukkivat nyt tosi runsaasti. Kesällä valoa riittää  pelargonille hyvin myös salissa. Ostin Fine Nordicista myös salin sohvalle uuden haalean vaaleanpunaisen puuvillatäkin, sekin tuo kivaa rentoa huvilatunnelmaa kotiin. 







 Aurinkoista alkukesää kaikille Pömpelin lukijoille, blogissa saattaa olla nyt hieman hiljaisempaa, mutta Instagram kulkee mukanani sekä kotona että kesän reissuilla. Tässä linkki: Kruunun Instagram. Tervetuloa seuraamaan meidän puuhia myös sinne!


8.5.2018

Puutarhurin pelastukset: hamppukate ja uusi teekannu



Olen ollut viime aikoina hieman ongelmissa kasvimaan katteen kanssa. 
Olen käyttänyt kasvimaalla aiemmin katteena vanhaa hevostallilta saatua olkea, mutta luin tänä keväänä ettei olkikatetta suositella syötäville kasveille sen sisältämien kasvinsuojeluaineiden takia. En oikein tämän jälkeen ole osannut hyvillä mielin kasvatella perheelle syötävää olkikatteessa.

Ruohokatetta meillä ei tule lähellekkään tarpeeksi kasvatusalueiden kokoon nähden ja kukkapenkeissä käyttämäni vanha heinä taas on liian ohutta, pitkää ja kovaa asettuakseen kauniisti kasvimaan pieniin rakosiin.

Mietin jo joudunko jättämään tänä vuonna kasvimaan kokonaan ilman katetta, mutta sitten löysin tietoa suomalaisesta uudesta hamppukuitukatteesta. Ajattelin, että voisin tänä vuonna kokeilla hamppua kasvimaan katteeksi. Suomalainen hamppu on ekologista ja tutkitusti myrkytöntä, joten se sopii hyvin myös Pömpelin kasvimaalle.



Sain näissä kuvissa näkyvän paalin hamppukuitukatetta kokeiluun Hemprefinen Hamppukaupasta. Paali muodostuu hamppukuitulevyistä, joita voi joko asetella paikoilleen levyinä tai sitten katelevyä voi avata irtonaisiksi tupsuiksi. Arvostan myös sitä, että paali ei ollut ympäriinsä vuorattu paksulla muovilla, vaan paali pysyy kasassa rautalangalla ja ohutta muovia oli ainoastaan paalin sivuilla.



Irrottelin aluksi paalista irtonaisia kateriekaleita, jotka levitin kasvimaan aumoihin. Levitän aina katteen kasvien ympärille vasta kun ne ovat taimettuneet kunnolla, joten tässä vaiheessa kasvukautta katoin vasta penkkien välit.


Aluksi vähän epäilytti miten hamppukate pysyy maassa kun tuuli tuiversi aika kovaa Pömpelinmäellä, mutta yllättävän hyvin kate pysyi paikoillaan.


Kuitukate muodosti maahan hyvin tiiviin mattomaisen kerroksen, ja on helppo uskoa ettei siitä pääse rikkakasveja kovin helposti läpi.

Seuraavaksi levitin kuitukatetta kasvatusalueiden väleihin. Niihin käytin kokonaisia levyjä. Aika isotkin alueet peittyivät nopeasti.

Nyt seuraavaksi vuorossa onkin sitten villiintyneen mansikkamaan kattaminen. Aloitin sitä jo hieman irtonaisilla katteenpaloilla, mutta koska mansikat ovat rönsyilleet vähän mihin sattuu, joudun kattamisen kanssa samaan aikaan myös hieman raivaamaan mansikkamaata, jottei sen mene tänä kesänä ihan tukkoon mansikoista.


Mutta summa summarun, hamppukatetta on helppo levittää ja se näyttää puutarhassa kivan perinteiseltä. 

Koska olen nyt uurastanut ahkerasti puutarhassa,  on myös mukava ahkeroinnin välissä käydä sisällä levähtämässä hetki ja juomassa kupillinen hyvää teetä.

Olen kaipaillut pitkään hyvää teekannua ja sunnuntaina löysin sellaisen ihan sattumalta kirpputorilta, jossa kävin kun odottelin lasta harrastuksista. Kannu on Kupittaan saven klassikko ja värikin on Pömpeliin ihan täydellinen puuterinen roosa. 





Ostin jo viime syksynä matkoilta kauniita teekukkia, joiden keskellä on punainen apilankukka, mutta teekannun puuttumisen takia en ole ennen päässyt niitä kunnolla käyttämään. Teekukat ovat aivan ihania, ja apilankukilla maustettu vihreä tee on myös hyvää virkistystä puutarhurille.




3.5.2018

Vihreän ja sinisen sävyjä

Luonto Pömpelinmäellä alkaa vihertää ja huomaan, että myös sisällä talossa vihreät sävyt näyttävät nyt kivoilta. Meillä on myös joitakin viileitä harmaan sävyjä, jotka näyttävät pilvisenä päivänä aika sinertäviltä. 




Löysin kirpputorilta vanhan lintukirjan, jonka kauniita kuvia voisi hyvin kehystää vaikka tauluiksikin. 



Oikeaa sinistä väriä meillä on vain muutamassa astiassa.  Sain ystävältäni vappuaattona ihanan tumman hortensian, jonka sävy sopii kauniisti yhteen sohvan kankaan ja sinivalkoisen Fasaani-terriinin kanssa.





Sinistä on myös Japanista tilaamissani Botanical-sarjan muumimukeissa, niiden koko on hyvä teenjuojalle ja piirrosten tyyli on mielestäni lähellä vanhojen muumitarinoiden piirustustyyliä.