- MAALAISELÄMÄ - PERINNERAKENTAMINEN - PUUTARHA -



26.9.2016

Tapettiostoksia ja unelmieni vuosi



Sain vihdoin ja viimein tänäaamuna ostettua keittiöön ja kodinhoitohuoneeseen tapetit. 

Keskimmäinen näistä tapeteista on tulossa kodinhoitohuoneen kaapistoseinälle. Alin valkopohjainen tapetti tulee keittiöön ja vasemman reunan Manuel Canovasin La Musardiére Pérle -paperitapettia haluan muuten vain esitellä teille, koska se on niin upea :) Tapetin hinta kuitenkin oli sen verran suolainen, että tällä kertaa en sitä raaskinut ostaa Pömpeliin.


Kodinhoitohuoneesta olen täällä blogissa tainnut esitellä pelkästään vaaleanpunaisen oven seinustaa, koska vastapäinen seinä, jolla on pesukone ja kaapisto, on ollut aivan keskeneräinen.

Olen pikkuiljaa rakennellut seinälle ehkä suomalaisittain aika epätyypillistä kokonaisuutta. Yläkaapiksi olen hankkinut vanhan jugend-kaapin yläosan ja pistorasiaksi seinälle olen ostanut mustan pinta-asennettavan posliinipistokkeen. Nyt sitten kokonaisuus täydentyy ranskalaishenkisellä Toile de Jouy -tapetilla. 

Tapetti on Boråsin A Vintage Book -kirjasta numero 1664. Tapetti on kevyen struktuuripintainen ja pohja muistuttaa käytössä haalistunutta pellavakangasta. Pastoraalikuvio on hyvin murettu punaruskea. 

Toivon, että kodihoitohuoneen tunnelmasta tulisi aika chic :) Toivottavasti se onnistuu kun yhdistän tällaisen tapetin lattian mustavalkoiseen shakkiruutuun ja ulko-oven vanhan roosan väriin.
 Kohta toivottavasti saan laittaa tänne blogiin kuvia valmiista kodinhoitohuoneesta!


Keittiöön tuleva valkopohjainen tapetti ei oikein erotu näissä kuvissa, mutta se on sama tapetti kuin kodinhoitohuoneeseenkin tuleva, mutta luonnonvalkoisella pohjalla ja kuvio lämmin keskiharmaa. Tapetin numero on 1663.

Halusin keittiöön aika neutraalin tapetin, mutta kuitenkin sellaisen, jossa olisi hieman lämpöä ja hienostunutta henkeä. 

Olen koko viikonlopun suunnitellut tapettien lisäksi myös tulevaa talvea ja miettinyt ajankäyttöäni ja muutenkin elämän erilaisia mahdollisuuksia.


Sain lauantaina osallistua bloggaajille järjestettyyn Unelmieni vuosi -päivään, jossa teimme meille unelmiemme aarrekartat. Saimme myös kaikki omat Unelmieni vuosi -kalenterit, joista innostuin aika  paljon ja ajattelin ostaa kalentereja lahjoiksi myös sukumme muillekin naisille. 

Olen aika kriittinen kuvitettujen kalentereiden suhteen, koska yleensä niiden kuvat eivät ollenkaan miellytä esteettistä silmääni, mutta tämän kalenterin Frida Steinerin kuvaamat valokuvat ovat minusta tosi viehättäviä. Kalenteriin kuuluu myös aarrekartta ja erilaisia inspiroivia mahdollisuuksia omien unelmien kirjaamiseen ja mahdollisuus suunnitella niiden toteuttamista. 

Unelmien toteuttamiseen rohkaiseminen oli myös minusta bloggaajapäivän tärkein viesti minulle. 
Oli tosi inspiroivaa suunnitella tosissaan miten omasta elämästä voi tehdä onnellisempaa ja nimenomaan juuri itselleni onnellista, ei sellaista, joka on ulospäin hienoa ja täydellista, vaan sellaista, joka on juuri minulle hyvää elämää.

Tällä hetkellä oman aarrekarttani keskeinen sisältö liittyy perheeseen ja kotiin. Aarrekartan tai unelmien ei siis tosiaan tarvitse liittyä mitenkään ulospäin näkyvään menestykseen, uraan tai materiaalisiin asioihin.

Näidän ajatusten ja inspiroivien suunnitelmien kanssa minun on nyt hyvä aloittaa uusi viikko.
Hyvää syksyistä maanantaita ja alkavaa viikkoa myös kaikille Pömpelin lukijoille!






SaveSave

20.9.2016

Pömpelin lunetti-ikkunat



Pömpelissä on yläkerrassa neljä perinteistä lunetti-ikkunaa. Koska ylhäällä on vain päädyissä tavalliset ikkunat, halusimme tuoda ylös valoa myös pienillä kattoikkunoilla. 

Lunettien malli on tyypillinen ikkunamalli suomalaisessa vanhassa rakennuskannassa. Se kuuluu muodoltaan klassiseen arkkitehtuuriin ja Suomessa lunetteja tai niin sanottuja aurinkoikkunoita on käytetty tuomaan koristeellisuutta muuten usein hyvin yksinkertaisiin ja vaatimattomalla rakennustekniikalla toteutettuihin rakennuksiin. Kun muuten rakentamisessa on pitänyt tyytyä niihin materiaaleihin ja tekniikoihin, joita omassa kylässä ja lähiseudulta on ollut saatavilla, on muutamalla pienellä ikkunalla pystytty tuomaan rakennukseen klassisen arkkitehtuurin tyylipiirteitä. 

Lunettien mittasuhteet eivät ole vakiot, vaan esimerkiksi useissa Porvoon vanhankaupungin empirerakennuksissa ikkunan kaari on selvästi korkeampi ja alaosan vaakalinja suhteessa lyhyempi. 

Piirsin Pömpelin lunetit hieman litistetyiksi, kun ikkunoita katsotaan ulkoa alhaalta ylöspäin, perspektiivi vaikuttaa siihen, että ikkunat näyttävät ulkoapäin puolipyöreiltä.

Sisällä yläkerrassa lunetit tuovat tunnelmallista valoa ja koristavat minusta ihan kauniisti muuten arkkitehtonisesti vaatimatonta ullakkomaista tilaa. 




19.9.2016

Ruman kaapin kaunistus

Juuri ennen Pömpeliin muuttoa ostin pojan huoneeseen 1800-luvun puisen kapean kaapin vaatekaapiksi. Edellinen omistaja oli maalannut kaapin valkoisella modernilla maalilla, mutta alla oli ollut vanhempi voimakkaan sininen väritys, joka loisti aika räikeästi kaapin valkoisen pinnan läpi. 

Koska talossa on ollut vähän muutakin hommaa, sai pojan kaappi olla epämääräisen värinen melkein kaksi vuotta ennen kuin vihdoin lauantaina ryhdyin maalaushommiin. 

Pojan mielestä hänen huoneeseensa sopivat parhaiten siniset värit ja Annie Sloanin Duck egg -sävy meni onneksi helposti läpi.  Valitsin kaapin maaliksi Annie Sloanin Chalk paintin, koska se tarttuu kauniisti vaikka pohjan maali olisi kuinka kiiltelevän moderni maalityyppi tahansa. 

Koska kaappi on huoneen takaseinällä ja yläkerran porrashuoneesta on suora näkymä kaappiin, yritin valita kaappiin sellaisen sävyn, joka sopisi myös porrashuoneen väreihin. 

Joku on poistanut kaapista joskus lukon ja vanhan lukkokilven ja kiinnittänyt tilalle yksinkertaisen vetimen. Jätin kahvan maalaamatta, koska sen ajanpatinoima ulkonäkö tuo hieman luonnetta  uutuuttaan hohtavaan maalipintaan.

Pidin tätä kaappia aiemmin Pömpelin rumimpana kaappina, mutta nyt uuden maalipinnan kanssa sen kaunis koristelistan profiili tuli näkyviin ja muutenkin se on ankanmunan värisenä nyt yksi talon kivoimmista kaapeista. 






13.9.2016

Porrashuoneen Kirsikkapuu-tapetti


Yläkerran porrashuoneeseen on nyt saatu tapetti. Pihlgren & Ritolan harmaa Kirsikkapuu kaunistaa nyt muuten aika pelkistetettyä tilaa. Listat tietty vielä puuttuvat, ja todennäköisesti meneekin taas jonkun aikaa ennen kuin listat saadaan maalattua ja nakuteltua paikoilleen :D

Ritva Kronlund on piirtänyt Kirsikkapuun 1970-luvulla, mutta siinä on mielestäni viitteitä 1700-luvun chinoiserie- ja 1800-luvun lopun japonisme-tyylisuuntauksiin, joten se käy hyvin yhteen myös vanhojen antiikkimööpeleiden kanssa.

Chinoiserie vaikutti Ranskassa rokokootyylin syntyyn ja myös Kirsikkapuu ja rokokootyylinen vanha tuoli sopivatkin kauniisti yhteen.


Löysin Tukholmasta meidän makuuhuoneeseen arvioilta 1930-luvun asetelmamaalauksen, jonka aiheena on itämaisittain koristeltu vanha posliiniastia ja eri punaisesensävyisiä kukkia. Mielestäni maalaus on hyvä pari Kirsikkapuu-tapetin kanssa ja se jatkaa tapetin tunnelmaa porrashuoneesta meidän aikuisten makuuhuoneeseen.


Alakertaa en ole lähiaikoina koristellut juuri mitenkään. Hankin kuitenkin viime viikonloppuna Porvoosta pari siroa kranssia, joista toinen pääsi keittiön skafferin oveen. 


8.9.2016

Skansenin perinnepihat

Tukholman reissuni viimeinen kohde oli Skansenin ulkoilmamuseo ihan Tuhkolman keskellä Djurgårdenin saarella. Skansenin vanhat rakennukset on siirretty paikoilleen yli sadan viime vuoden aikana. Skansen perustettiin jo vuonna 1891. 



Tällä kertaa kiinnitin huomiota erityisesti rakennusten pihapiireihin ja todella kauniisti ja ajatuksella rakennettuihin perinteisiin puutarhoihin ja kasvimaihin.  Suurimmaksi osaksi pihat edustivat vuosisataista talonpoikaiskulttuuria, mutta kyllä Skansenilta löytyi myös hienostunutta muotopuutarhaa ja ruusutarhoja.


Skansenilla huomasi hyvin ettei perinteistä pihaa voi toteuttaa pelkästään kasvattamalla perinnekasveja, vaan perinnepiha on kokonaisuus, jossa sommittelu, perinteinen luonnonmukainen puutarhanhoito ja puutarhan rakennusmateriaalit luovat yhdessä viehättävän vanhanaikaisen tunnelman.

Perinteinen puutarha on ollut myös vahvasti symbioosissa eläintenhoidon kanssa. Karjanlanta on ollut kasvinviljelyssä kullanarvoista ja esimerkiksi kanat ovat napsineet tehokkaasti tuholaisia suihinsa. 


Myös tärkeät pölyttäjät oli muistettu Skansenilla, en tosin tiedä asuiko näissä pesissä kukaan :)


Koska Skansenin talot olivat siirretty eripuolilta Ruotsia myös pihoissa näkyi jonkinverran alueellisia kulttuurisia ja maantieteellisiä eroja. Koska itse asun aivan eteläisimmässä Suomessa, Kuninkaantien lähellä, tuntuivat vehreämmän ja vauraamman Keski- ja Etelä-Ruotsin puutarhat sopivan omaan puutarhasuunnitelmaani parhaiten. 





Tämä ympyränmuotoinen hedelmä- ja kasvitarha ihastutti minua kaikkein eniten. Juuri tällaista vaikutelmaa haluaisin Pömpelin pihaan!



Myös tämä vaatimaton juurikasmaa oli minusta kaikessa karuudessaan hyvin viehättävä.


 Tässä sitä inspiraatiota sitten onkin ja työnsarkaa riittää nyt omassa pihassa, että siellä joskus näyttäisi edes hieman esikuviensa mukaiselta :)



6.9.2016

Kakluuniseinän tapettisuunnitelmat ja omenasatoa

Yläkerran porrashuonetta on nyt tapiseerattu ja seuraavaksi siirrytään alakertaan. Nyt pitäisi vain keksiä salin kakluuniseinään tapetti. Väriä ja muotoa saisi olla, mutta niin, että tilan harmonia säilyisi. Tapetin pitäisi myös sopia kauniisti kakluunin tyyliin.

Olisin tosi kiitollinen jos saisin teiltä ideoita!




Lasikuisti on alkanut nyt viilentyä ja yrtit viihtyvät siellä entistä paremmin. 


Kuistilla on muutenkin kivan syksyinen tunnelma, ostin Tukholmasta vanhanaikaisen omenakortin ja äitini toi meille tänään ison korillisen ihanan makeita ja tuoksuvia punaposkisia omenoita :)








5.9.2016

Bergius botanic garden ja vanha orangerie






Kaikista Tukholmanmatkan hienoista kohteista Bergiuksen kasvitieteellinen puutarha oli minulle kaikkein vaikuttavin kokemus. Bergiuksen puutarhaan pääsee kulkemaan helposti kävelleen yliopiston metroasemalta. 

Puutarhan kokonaisuuteen kuuluu esimerkiksi 1900-valmistunut kaunis Viktoria-kasvihuone, joka on edelleen käytössä. Vanhoja rakennuskokonaisuuksia katsoessa tuntuu aina parhaalta nähdä rakennukset osana elävää miljöötä ja päivittäisessä käytössä. Usein rakennusten käyttötarkoitus on väistämättömästi muuttunut ajan myötä, ja onkin hienoa toisinaan päästä näkemään yli satavuotiaita rakennuksia edelleen niiden alkuperäisessä käyttötarkoituksessa. 


Bergiuksen puutarhoista minusta mielenkiintoisin oli vanha yrittitarha, jonka kasvit on valikoitu puutarhan perustajan P.J. Bergiuksen vuonna 1778 julkaiseman lääkekasvikirjan hengen mukaisesti. 




Yrttitarhassa oli myös esillä luonnonvärjättyjä lankoja, tuntuu aina yhtä yllättävältä miten voimakkaita sävyjä erilaisista kasveista ja muista luonnonrikkauksista saadaan.


Yrttitarhaa vastapäätä sijaitsee vanha orangerie, joka toimii nykyisin viehättävänä kahvila-ravintolana. Orangerie oli sisältä edelleen hyvin autenttisessa kunnossa, joten kahvia  pääsee naukkailemaan nauttien vanhan orangerietin aidosta tunnelmasta. 




Bergiuksessa vierailuun kannattaa varata hyvin aikaa, puutarhoja ja kasvihuoneita on useita ja sekä museokauppa että alueen kahvilat ovat sellaisia, joissa on mukava viivähtää kaikessa rauhassa.

SaveSave

4.9.2016

Ulriksdalin orangerie

Ulriksdalin linnanpuistossa sijaitsee suuri vanha orangerie, joka toimii nykyisin veistosmuseona. Minua kiinnosti orangerie sen arkkitehtuurin ja alkuperäisen käyttötarkoituksen vuoksi, toivottavasti jonakin päivänä Pömpelin pihaan nousee vielä meidän oma pieni orangerie. 



Nykyinen orangerie on valmistunut 1700-luvun alkupuolella, mutta se on sisätiloiltaan rankalla kädellä restauroitu siten, että alkuperäisiä materiaaleja ei juuri ollut näkyvillä. Kiinnostava yksityiskohta rakennuksessa oli sen vanha lämmitysjärjestelmä, joka levitti putkistoa pitkin tulipesien kuumaa ilmaa lattian alla. 



Orangeriemuseon inspiroivin osuus minulle oli kuitenkin ehdottomasti sen putiikki. Esillepano oli upea ja yksityiskohdiltaan viimeistelty. Ja tuotevalikoima juuri tällaisen perinteisten puutarhojen ihailijan sydämeen käyvä.

Väripaletissa yhdistyivät kauniisti rakennuksen vaalean harmaat kalkinsävyt ja myymäläkalustuksen runsaan maanläheinen värimaailma.




Putiikissa myytiin sekä viljelytarvikkeita että sisälle ja ulos kaunista koristetavaraa. Hinnat olivat yllättävän kohtuullisia, esimerkiksi linnan oma tee maksoi muutaman euron.

Tukholman reissulla tutustuin myös toiseen vanhaan orangerietiin ja sitä ympäröivään kasvitieteelliseen puutarhaan sekä vielä viimeisenä matkapäivänä Skansenin perinnepihoihin. Pömpelin emännän Tukholmapostaukset eivät siis vielä ihan vähään aikaan lopu :)





3.9.2016

Ulriksdalin linna


Ulriksdals slott on yksi Tukholman alueen kuninkaallistista linnoista, se on rakennettu 1640-luvulla ja sen nykyinen ulkoasu edustaa kaunista 1700-luvun arkkitehtuuria. Valitsin Ulriksdalin retkikohteekseni koska linna on osa laajempaa kulttuurihistoriallisesti arvokasta kokonaisuutta, johon kuuluvat sekä barokkipuutarha että Orangeriemuseo ja vanhoja pienempiä rakennuksia eri aikakausilta. 

Ulriksdaliin on helppo kulkea Tukholman keskustasta metrolla 
 ja lyhyt loppumatka taittuu bussilla, joka vie matkustajat aivan alueen portille. 

Koska linna on ollut kruununperheen käytössä vielä 1970-luvullakin,  linnassa näkyi voimakkaasti ajalliset kerrostumat ja suurin osa linnasta oli modernisoitu tai restauroitu eri aikojen ajatustapojen ja ihanteiden mukaisesti. 

Kuvasin eniten linnan toisen kerroksen huoneita, joiden pintamateriaalit ja tyyli muodostivat runsaan historiallisia tyylejä yhdistelevän kokonaisuuden. 





Yksi mielenkiintoisimmista säilyneistä interiööreistä oli 1920-luvun keittiö ja keittiöön liittyvät  huoltotilat.  20-luvun pelkistetty käytännöllisyys ja harmaan eri sävyistä muodostuva värimaailma tuntuivat sopivan  kauniisti linnan arkkitehtuuriin.





Vanhempaa tyyliä edustavat Prinsessa Sofia Albertinan rokokootyyliset huoneet, joiden silkkisten seinävaatteiden sanotaan olevan itsensä prinsessan ja tämän seuraneitien kädenjälkeä.


Linnan portaikon ylätasanteella oli upeita David Von Cölnin maalauksia linnan orangerietissä 1700-luvulla kasvaneista eksoottisista kasveista. 


Linnasta kävelin puutarhassa sijaitsevaan Orangeriemuseoon, josta kirjoitan teille seuraavaksi.

Ihanaa syksyistä viikonloppua!