14.12.2018

Makuuhuone ullakolla


Meidän aikuisten makuuhuoneen sisustus yläkerrassa ei ole tainnut muuttua juuri ollenkaan koko sinä aikana kun olemme asuneet Pömpelissä. Tykkään siitä ettei makuuhuoneessa ole mitään turhaa tavaraa ja se on oikeastaan ilmeeltään hyvinkin askeettinen. 

Hirsiseinät maalasin ennen muuttoa vihertävän vaaleanharmaalla Country Frenchin Päärynä -sävyllä. Maali on hyvin mattapintaista ja läpikuultavaa kalkki-kaseiinimaalia.




Vinojen kattojen alla tuntuu turvalliselta nukkua, ja heti ikkunan takana on meidän kaunis metsämme. 
Mietin silloin kun Pömpeliä suunniteltiin, että haluaisin nukkua juuri talon tässä nurkassa ja mietin myös makuuhuoneen sisustuksen värit itäisen ilmansuunnan valonsävyn mukaan. Itään suuntaavissa huoneissa vihertävät metsänsävyt näyttävät erityisen kauniilta.  

Olen askarrellut siniharmaalla pellavakankaalla verhoillun sängynpäädyn itse, sängyssä on vanhojen Ikean runkopatjojen päällä luomupuuvillainen futon.

Roosanväriset pikkutyynyt olen tuonut mukanani Italiasta.




Yöpöytinä meillä on antiikkiset rengin- ja emännänkaapit, jotka olen maalannut joskus aikoja sitten. Emännänkaapin vihreän maalin olen sekoittanut vernissasta ja pigmenteistä.




Vanhan kasvikuvan olen leikannut monta vuotta vanhasta seinäkalenterista.  
Puulaatikossa meillä on lahjapaperit säilytyksessä, ja nyt olen jo alkanut kaivella sieltä paketointitarvikkeita joululahjoja varten :)









13.12.2018

Työssä ja kotona



Tänä vuonna joulukuu on tullut edellisvuosia rauhallisemman tuntuisena, 
olen tehnyt nyt töissä pitkiä projekteja yritysasiakkaiden kanssa, jolloin työaikani ovat noudatelleet enemmän virastotyöaikoja ja vapaa-aikaa on jäänyt enemmän työn vastapainoksi. On todella hienoa päästä tekemään isoja kokonaisuuksia vaativissa historiallisissa kohteissa, joissa saan käyttää omaa ammattitaitoani monien ihmisten iloksi. 

Viime aikoina perinnerakentamisesta ja myös vanhojen talojen sisustussuunnittelusta on tuntunut olevan enemmän juttua myös julkisuudessa. Olen tänä vuonna saanut olla kertomassa vanhojen talojen sisätilasuunnittelusta  ja säästävästä korjausrakentntamisesta esimerkiksi Helsingin Sanomissa ja monissa sisustus- ja rakennusalan julkaisuissa. Usein vanhojen talojen sisustus nähdään kuitenkin edelleen melkein pelkästään pintojen ja kalusteiden värien ja kuosien suunnitteluna, vaikka ehdottomasti tärkein osa suunnittelua on rakennus- ja asumishistorian, vanhojen suomalaisten rakennustapojen ja materiaalien tuntemus.

 Rakennuksen arkkitehtuuriin, rakenteisiin, tilojen mittasuhteisiin ja olemassa oleviin pintoihin sopivien korjaustapojen ja materiaalien valinta on lähtökohta kaikelle muulle suunnittelulle. Maalisävyt ja tapettien kuosit menevät ja tulevat  perinnerakennuksessakin trendien mukaan, esimerkiksi nyt vaihdetaan 2000-luvun alun perinnesinisiä ja kovia valkoisia harmaan tai vihreän sävyisiin perinneväreihin ja vaatimattomat suomalaiset perinnetapetit saavat vaihtua tummiin ja runsaisiin englantilaisiin arts and crafts -tapetteihin.

Rakastan kuitenkin myös tarkkaa pintamateriaali- ja värisuunnittelua ja totta kai myös upeiden tapettien ja tekstiilien suunnittelu on työssäni oikein se kirsikka kakun päällä.  Onneksi saan työssäni tehdäkin paljon myös väri- ja tapettisuunnittelua, jopa niin paljon, että Pömpelissä en ole pitkään aikaa edes ehtinyt miettiä minkään paikan maalaamista.

Olen ajatellut, että oma kotini saakin olla minulle rentoutumisen ja rauhoittumisen paikka, jossa en tavoittele täydellisyyttä. Oma kotini saa olla vähän sinne päin ja pinnat saavat kulua ja ikääntyä rauhassa.  Kodin tunnelmahan tuleekin mielestäni juuri siitä, että kodissa näkyy myös eletty elämä.

Omassa kodissani minulle yksi tärkeimmistä paikoista on meidän kuisti. Koitan pitää kuistin aina suurinpiirtein järjestyksessä, vaikka koirien hihnoja ja ulkopukuja sekä tietysti myös meidän ihmisten kenkiä ja muita tarvikkeita on kuistilla isot määrät. Minulle on tärkeää, että kotiintullessa ei näy ensimmäisenä jotakin epämääräistä sotkua, vaan päinvastoin mielellään jotakin erityisen kaunista ja hyvää mieltä tuovaa. 



Vaikka muuten en ole mitään erityinen sisustuksen stailaaja, kuisille teen yleensä vuodenajan ja juhlapyhien mukaista koristelua. Keväällä kuistilla ovat rivissä pääsiäisiaiheiset vanhat postikortit ja iso kimppu pajunvitsoja turkoosinvärisessä ämpärissä. Nyt joulunalla kuistilla on Mailegin ihania perinteisiä joulukoristeita ja hauska pikkuinen huonekuusi, jonka sain äidiltäni.




Sisällä talossa on myös tänä vuonna tavallista enemmän jouluista sisustusta. Olen tänä vuonna ehtinyt viime vuosia enemmän fiilistelemään tulevaa joulua, ja se taitaa näkyä myös sisustuksessa :D

Kuitenkin ainoa ostos, jonka olen täksi jouluksi tehnyt, on uuden pöydän mittoihin sopiva vahankangasliina. Mietin pitkään ennen liinan tilausta onko ruotsalaistyylinen kuvio vähän liikaa joulupöytään, mutta koska pöytäliinan väritys on niin hillitty, se näyttää minusta sopivan tosi hyvin Pömpelin keittiöön. Uskon myös, että saan sille katettua myös ihan juhlavan joulupöydän valkoisilla posliiniastioilla, vanhoilla kynttilänjaloilla ja havukoristeilla.




Tänään kun otin keittiössä kuvia, oli valoa tosi vähän, toivottavasti saatte kuitenkin näistä hieman epätarkoista kuvista jotakin selvää. Halusin nimittäin laittaa tänne blogiin kuvan myös lampaantaljasta jonka kunnostin pari päivää sitten. Ostin taljan monta vuotta sitten Ikeasta ja se on ollut viimevuodet meillä auton takakontissa koirien pehmukkeena. Talja oli mennyt aika takkuiseksi ja ihan likaiseksi, mutta halusin kokeilla saisiko siitä vielä kauniin. Tuuletin taljaa ensin ulkona ja sitten leikkasin saksilla taljan karvojen pituudesta noin puolet pois, sitten taas ravistelin sitä pihalla, jolloin karvat pörhistyivät ja vuosien aikana taljan uumeniin jääneet roskat lähtivät irtoamaan. Ja nyt talja on ihan raikas, puhdas ja oikeastaan kivemman näköinen kuin alunperin pitkäkarvaisena.





P.S. Blogin kommentteihin vastaaminen on ollut minulla jo jonkinaikaa epäkunnossa, olen iloinen, että blogiin tulee paljon kommentteja ja luen ne kaikki, mutta tällä hetkellä en pysty niihin jostakin syystä vastaamaan. 

25.11.2018

Kierrätyssisustusta: Jyskin pöytä


Minulla on ollut kauhea vuosikausia kestänyt kriisi meidän keittiönpöydän kanssa, tai oikeastaan koko ongelma johtuu omasta välillä vähän liiankin säästäväisestä luonteestani. Alunperin ostin nimittäin meille kauniin  antiikkisen klaffipöydän meidän edelliseen asuntoon, silloin ajatuksena tietysti oli että pöytä muuttaisi aikanaan sitten meidän mukana myös Pömpeliin.  Pöytä on kuitenkin ollut koko ajan tänne vähän liian pieni (varsinkin kun vietämme yleensä juhlapyhät isolla porukalla ja sukuun on tällä välin tullut aika monta ihmistä lisää).  Aluksi vaihdoinkin pöydän ankeaa isoon Ikean puupöytään, mutta en sitä jaksanut kovin kauaa täällä katsoa, ja pian palautinkin taas vanhan pöydän keittiöön.

Nyt sitten viimein tulevan joulun vierasmäärän innoittamana tein ratkaisun, että nyt olisi aika hankkia uusi, mitoiltaan tähän taloon ja meidän tarpeisiin sopiva ruokapöytä. Koska sisustusfilosofiani on aika vahvasti kierrätykseen perustuva, ryhdyin selaamaan nettikirppisten valikoimaa. Onneksi Torista löytyikin heti täydellisen kokoinen, molemmista päistä jatkettava Jyskin käytetty ruokapöytä, joka oli myös sopivan kapea, jotta pöydän ympärille jää joka puolelle hyvin tilaa. 

Hintakin pöydällä oli kivasti vain 40e. Ainoa miinus tässä pöydässä on sen ulkonäkö, joka ei tietysti oikein pysty kilpailemaan ihanan antiikkiklaffipöytäni kanssa. Mutta ei se mitään! Neljänkympin pöytää ei sovi liikaa arvostella :D



Vanha pöytä löysi uuden paikan meidän kuistilta, jossa se onkin ihan kätevä apupöytä.


Uuden pöydän lisäksi haimme viime viikonloppuna meille myös uuden devon rex -kissan. Tämä pentu on tosi hauska ja rohkea, eikä yhtään pelkää edes meidän koiria. Toimme pennun Ruotsista ja toivon, että kaikki menisi hyvin, niin että voisin sitä käyttää myöhemmin jalostukseen. 


Joululahjasukkien neulominen ylijäämälangoista on sujunut hyvin, ja minulta puuttuu enää yksi pari sukkia, ja sitten koko suvun joululahjat onkin neulottu. Tässä kuvassa muutama pari sukkia.


Iloista marraskuun loppua kaikille Pömpelin lukijoille!


22.10.2018

Karhunvatukkakakku ja virkattu kissankori


Meillä juhlittiin eilen esikoisen 14-vuotissynttäreitä ja miettimistä aiheutti,  kuten jokaisena vuonna ennenkin, esikoisen kriittisyys täytekakkuja kohtaan. Yritän miettiä aina makuyhdistelmää, josta päivänsankarikin pitäisi, toki juhlia voisi tietysti hyvin ilman kakkuakin, mutta meillä vieraille maistuu kakku, joten tuntuu ihan mukavalta tehdä juhlapöytään myös perinteinen synttärikakku. 

Esikoisen lempimarja on karhunvatukka, jota Pömpelinkin pihassa kasvaa isot puskat. Oma sato oli tosin jo syöty, mutta onneksi karhunvatukkaa löytyi myös kaupan hyllystä. 

Kakun täytteenä on makeuttamatonta luomuomenasosetta ja banaania, jottei kakusta tulisi liian makea. Banaania laitan aina kakkuihin ohuina siivuina, siitä tulee mielestäni raikkaamman makuista kuin muussatusta banaanista. Laitoin täytteeksi myös maitorahka-kermasekoitusta.  Maut taisivat olla ihan onnistuneet, koska kakku teki hyvin kauppansa ja maistui myös päivänsankarille.




Juhlapöydässä meillä oli kakun kaverina  juusto- ja hedelmätarjotin sekä lasten leipomia jättimarenkejä ja nutellamuffineita, nekin on kaikki jo syöty loppuun.




Koristelin kakun meidän oman pihan pienillä orvokeilla, jotka voi hyvin myös syödä kakun mukana.




Samalla kun kävimme isossa kaupassa ostamassa juhlatarjoilun aineksia, löysin vihdoin myös Novitan uuden talvilehden (4/18). Lehteä kuvattiin meidän kodissa, ja Anna Wallendahrin kuvat on aivan ihania.  Myös lehden neuleohjeet ovat tosi kivoja, ajattelin kokeilla itse ainakin virkkaamalla tehtäviä pitkiä villasukkia.




Olen muutenkin nyt innostunut virkkaamisesta. Löysin jo viime keväänä kierrätyskeskuksesta ison satsin vanhoja matonkuteita ja nyt olen vihdoin keksinyt mitä teen niistä. Olen kissanäyttelyissä huomannut, että monessa näyttelyhäkissä on erilaisia pehmeitä koreja, joissa kissat viihtyvät hyvin, mutta en ole löytänyt niitä mistään valmiina. Siispä ajattelin, että virkkaan itse muutaman tällaisen kissankorin. Parista ensimmäisestä korista tuli vähän epämuodostuneita, mutta nyt muoto alkaa olla jo ihan kivannäköinen.

Tässä kuvassa on pieni kori kissanpennulle. Meidän iso köriläs tosin kävi heti testaamassa tätäkin ja kaatui tietysti koko korin kanssa nurin :)




Nyt teen sitten isompaa koria, johon tuo meidän pappakin mahtuu mukavasti.




15.10.2018

Mustan kissan talossa


Syksy ei koskaan varsinaisesti hiivi pikkuhiljaa Pömpeliin, asumme nimittäin keskellä vehreää sekametsää, ja tuulisella säällä keltaiset koivunlehdet kirjaimellisesti satavat talon päälle. Ja jos erehtyy silloin raottamaan ulko-ovea, on myös alakerran lattiat hetkessä täplitetty keltaisilla lehdillä.

Saimme onneksi eilen pidettyä isännän kanssa kunnollisen siivouspäivän ja nyt lattioilla ei ole kuin muutama pieni lehti. Tietysti myös eläimet tuovat kotiin omat sotkunsa, villakoirat taitavat kuitenkin olla koirista siisteimmästä päästä. Villiksistä ei lähde karvaa ja kun pitää turkin lyhyeänä, ei sisään kantaudu koirien mukana juurikaan ulkoa mutaa tai roskia. 



Meillä on tällä hetkellä eläimistä kuitenkin vajausta. Meidän musta isovillis kuoli kesällä ja odottelemme nyt meidän ainoalle villapojalle uutta ystävää.  Kissojakin meillä on nyt vain yksi hieno musta poika, jolle on myös pian tulossa kissanpentu ystäväksi. 

Luin vähän aikaa sitten, että ihmiset eivät mielellään hanki mustia kissoja, ja eläinsuojeluyhdistyksissä mustat kissat jäävät usein ilman uusia koteja. Ennenvanhaan mustaan kissaan liittyi taikauskoa ja nykyään syynä on se, että mustasta kissasta ei saa niin hyviä kuvia sosiaaliseen mediaan. Ajatelkaa, miten surullista. 

Minusta mustat kissat ovat aina olleet erityisen kauniita ja niissä on jotakin hienoa salaperäisyyttä. 
Meille on mustia kissoja siunaantunut aina sattumalta, koska minulla ei ole ollut väritoiveita eläimille . Ja vaikka mustat kissat näyttävätkin kuvissa usein pelkiltä mustilta möykyiltä, ovat ne livenä katsottuina sitäkin kauniimpia ja suloisempia.

Jos siis mietit kodin tarjoamista kodittomalle kissalle, tee hyvä työ ja valitse musta kissa.



Eläinten hankinnan lisäksi olen nyt viime aikoina keskittynyt lähinnä työntekoon ja neulomiseen. Omaa kotia en yleensä juurikaan sisusta, samat kalusteet ovat olleet omilla paikoillaan jo muutosta saakka. Katsoin myös vanhoista kuvista, että tuollainen samannäköinen kranssi on ollut nyt aina vaan vuodesta toiseen tuossa salin sivustavedettävän sohvan päällä :D 



Tämän syksyn neulomisurakkana minulla on sukulaisten joululahjasukat ylijäämälangoista. Lankavarasto ei tosin ole juuri huvennut, koska sain juuri Novitalta uusia isoja kankakeriä, joista riittää taas neulottavaa useampaan sukkapariin. 

Olen tänä syksyllä saanut osallistua Novitan talvilehden kuvauksiin, ja tuttua kotia voikin nyt katsoa Novitan uudesta lehdestä 4/2018. Tänne syrjäkylille tosin lehti ei vielä ole saapunut, joten itse en ole vielä kuvia nähnyt. Laitan sitten tänne blogiin kyllä lehdestä lisää juttua kunhan saan sen käsiini. 





 Aurinkoisia syyspäiviä kaikille Pömpeli-blogin lukijoille!

8.9.2018

Luonnonmukaisen kasvimaan satoa

Pömpelin isäntä on tekemässä viikonloppuruoaksi kalakeittoa ja kyseli saisiko kasvimaalta siihen perunaa ja porkkanaa.

 Kävin nopeasti keräämässä hieman juureksia, ja  kasvimaa antaakin meille tänä vuonna enemmän kuin tarpeeksi satoa.




Pömpelin kasvimaa on täysin luonnonmukaisesti viljelty. Se on perustettu kohopenkkeinä suoraan nurmikolle vanhojen sanomalehtien ja juuttisäkkien päälle. Voimaa kasveille antavat meidän oma kotitalouskomposti ja silloin tällöin lisäksi hankitut hevosen- ja kananlanta. Kasvimaan multa on luomumultaa.

En käytä viljelyssä myöskään mitään torjunta-aineita tai myrkkyjä, kasvimaan reunalla kasvava minttu karkoittaa tuholaisia tehokkaasti. Myöskin vuoroviljely vaikuttaa siihen ettei kasvimaahan pääse pesiytymään tiettyihin kasveihin erikoistuneita tuholaisia.

Tänä kesänä meillä oli kuitenkin haasteena, kuten varmasti monella muullakin, kesän kuumuus ja kuivuus. Mielestäni ei ole ekologisesti kestävää kastella vesijohtovedellä tällaisia harrasteluviljelmiä, joten meillä kastelu jäi hyvin vähiin ja annoin kasvien selvitä aikalailla omillaan. Katteena käyttämäni hamppukuitu kuitenkin sitoi maaperän kosteutta sen verran tehokkaasti, että kasvimaa selvisi hengissä läpi koko kesän. 

Kasvimaan kannalta olin myös pitkällä Euroopanreissulla juuri pahimpaan aikaan, joten tänä vuonna aikaisessa olleet kesäkurpitsat kasvoivat matkan aikana ylisuuriksi, ja olen niiden antanut jäädä maahan, josta käännän ne sitten myöhemmin syksyllä maan ravinnoksi. 

Olen noudattanut kasvimaalla perinnetietoon perustuvaa viljelyaikataulua, eikä siitä ole näyttänyt ainakaan mitään haittaa olevan. Sato on maukasta ja isokokoista :)




Kuvista tosin taitaa myös paljastua että olen loppukesän aikana ollut todella laiska puutarhanhoitaja ja jätin tänä vuonna jopa porkkanapenkin multaamatta. Ihan täydellisiä nämä muhkeat porkkanat eivät siis ole, mutta kelpaavat hyvin meidän kotikäyttöön.

Ostan viljeltävät siemeneni pääasiassa Hyötykasviyhdistyksen Alku&Juuri - kaupasta, heidän nettikauppansa toimii myös hyvin ja laitoinkin juuri tilaukseen nyt syksyllä kylvettäviä yrttejä. Olen erityisesti kiinostunut kaikista mahdollisimman vanhoista lajikkeista, joita Hyötykasviyhdistyksellä onkin paljon valikoimissaan. Tässä linkki nettikauppaan: Hyötykasviyhdistys

Minkälainen satovuosi teillä on tänä vuonna?






26.8.2018

1800-luvun Duck egg -tapetti


Valitsin asiakkaani taloon keväällä tapetteja ja yhtenä vaihtoehtona meillä oli silloin Little Greene -tapettivalmistajan Lower George Street -tapetti.  London wallpapers - mallistojen tapetit ovat kaikki tehty vanhojen historiallisten tapettimallien mukaan. Ihastuin silloin keväällä tähän 1800-luvun alun tähtitapettiin ja pyöriteltyäni pitkään tapetin mallipalaa työpöydälläni päätin, että tätä tapettia haluaisin katsoa myös Pömpelin seinällä.

Alkuperin tämä parisataavuotias tapettimalli oli pohjaväriltään kellertävän vaaleanpunainen ja tähdet olivat murretun oranssin sävyiset.  Kaikki tapetin muutkin värivaihtoehdot olivat minusta kauniita, mutta Duck egg -sävyssä tapetti sopii parhaiten Pömpelin muihin sävyihin.

En ihan heti kuitenkaan löytänyt tapetille meiltä sopivaa seinää, mutta 
lopulta sitten keksin, että se voisi sopia kauniisti kakluunin taustaksi. Kakluuniseinällä on pari vuotta ollut vaalea Toile de jouy - tapetti, joka ei oikein tuonut kakluunia esiin. 
Koska salin ulkoseinille on tulossa pinkopahvitukset ja olen jo suunnitellut pinkopahviseiniin uutta värimaailmaa, totesin myös että duck egg -sävyisenä tämä tapetti sopisi hyvin myös salin tulevaan sävymaailmaan.





Tapetti on tosi tarkasti kohdistava ja edellisestä tapetointikerrasta tiesin, että tämän kiviseinän epätasainen pinta sekä kakluunin reunat olivat vaikeasti tapetoitavia. Onneksi minulla on oma rakas rakennuskonservaattori, joka taas kerran käytti yhden lauantai-illan meillä tapetointihommissa. 

Ystäväni oli jäänyt pari viikkoa sitten ilman toivomaansa uutta Muuminpäivän muumimukia, joten tapetointiavusta kiitoksena lahjoitin omani hänelle. 

Uutta tapettiseinää on nyt ihana katsella kun kauniin tapetin lisäksi myös tapetointijälki on ammattilaisen käsialaa. 





Huomasin vasta kun seinä oli jo tapetoitu, että Amsterdamista aikoinani ostama pieni joulukoriste, joka on muutosta saakka roikkunut kakluunin pellistä, onkin hyvin samannäköinen kuin uuden tapetin tähdet. 



22.8.2018

Hirsiseinän tilkitseminen pellavalla


Pömpelin hirsikehikon pystytyksestä tulee talvella kuluneeksi jo viisi vuotta ja nyt on salin ulkoseiniin tarkoitus alkaa tehdä pinkopahvitusta. 

Hirsikehikkohan elää aika reippaasti ensimmäiset neljä tai viisi vuotta, jonka takia seiniin ei heti kannata alkaa kiinnittää mitään paperointeja. Meillä hirsiseinät käsiteltiin heti kehikon pystytyksen jälkeen hengittävällä ja myrkyttömällä kalkki-kaseiinimaalilla (koska en oikein pidä mäntytuvan tunnelmasta) ja nyt tämä kevyt maalikerros jää sitten pinkopahvien alle piiloon.  Jos olisin maalannut hirret jollakin muovimaalilla, maalikerros pitäisi nyt poistaa, jotta se ei muodostaisi uuden rakenteen sisään höyrysulkua. 

Pinkopahvitusta ennen on hyvä käydä hirsiseinä läpi ja lisätä tarvittaessa hirsien rakosiin eristettä. Meillä hirsien väleihin on rakennusvaiheessa käytetty pellavarivettä ja jatkan sen käyttöä myös nyt kun tiivistän rakosia. 

Salin yksi nurkka on elänyt enemmän kuin muut nurkat, koska siinä kuistin oviaukko tulee lähelle nurkkaa. Muihin seiniin ei pellavaa tarvitse lisätä.



Käytän pellavariveen lisäämiseen puukkoa ja voiveistä. Rivetyksen voi tietysti tehdä myös oikealla riveraudalla, mutta tällaisessa pienessä lisätilkitsemisessä puukko ajaa hyvin asiansa.  Puukko saisi tosin olla tylsempi, mutta tylsää puukkoa en nyt löytänyt. Terävä puukko nimittäin katkoo tarpeettomasti rivettä samalla kun työnnän sitä rakoihin.



Pellavaa menee tilkitsemiseen tosi paljon, tarkoitus on, että pellavaa tungetaan rakoon hyvin tiiviisti ja kun rako on täynnä, niin senkin jälkeen koitetaan tunkea vielä vähän lisää. Jos pellava jää rakoon löyhästi ei siitä ole oikein mitään hyötyä. 


Ostin tämän pellavarullan Domus classicasta, ja yksi kerä riittää juuri sopivasti yhden tällaisen nurkka-alueen tilkitsemiseen.  Tämä pellavanauha on täyttä pellavaa eikä sisällä ollenkaan muoveja.



Seuraavaksi seinään asennetaan sitten perinteinen pinkopahvi. Meille on tulossa tänä syksynä perinnerakennuskurssilaisia, joiden kanssa pahvitamme  yhdessä näitä salin seiniä.

Pinkopahvi sopii hienosti hirsiseinän pintaan, koska se elää hirren kanssa samalla tavoin ilman kosteuden ja lämpötilan mukaan.













11.8.2018

Mummun saappaissa: villasukkia kierrätyslangoista

 (Nyt seuraa joululahjapaljastuksia, joten jos tiedät saavasi meidän perheeltä joululahjan, kannattaa lukeminen lopettaa heti alkuunsa). 



Aion tänä vuonna neuloa joululahjoiksi paljon villasukkia. Mummuni oli eläessään taitava käsityöihminen ja kun hän nukkui pois, ei meillä ole kukaan lähisukulainen neulonut lahjaksi villasukkia ja lapasia. Olenkin nyt ryhtynyt paikkaamaan tätä suvun käsinneulottujen  villasukkien vajetta omilla vaatimattomilla taidoillani.

Lahjaksi on ihanaa tehdä käsinneulottua villaista, minulta näitä sukkia ja lapasia toivottu, joten tiedän että lahjat tulevat tarpeeseen. Ja samalla kun neulon sukkia huomaan miettiväni paljon lahjansaajaa, näissä lahjoissa on siis oikeastikin ajatus mukana.

 Minulle on kertynyt aiemmista projekteista aika paljon ylijäämälankoja ja lisäksi olen ostanut kierrätyskeskuksesta kertaalleen käytettyjä villalankoja joululahjasukkia varten. Koska lankavarastoni koostuu tällä hetkellä siis satunnaisista jämälangoista ja kierrätyskeskuslöydöistä, ei joululahjapaketeista ole tänä vuonna odotettavissa mitään erityisen tyylikkäitä tai väriyhdistelmiltään kovin esteettisiä sukkia.

 En ole eläessäni neulonut yhtään paria yksivärisiä sukkia, se on mielestäni ihan liian tylsää puuhaa ja nyt nautinkin neulomisesta ihan erityisesti kun joudun miettimään koko ajan miten saan kaikki toistensa kanssa riitelevät värisävyt edes joten kuten toimimaan samassa sukassa. Mitä epätoivoisempi lähtötilanne, sitä hauskempaa on neulominen! 

En myöskään suunnittele yleensä kovin tarkkaan ennen neulomisen aloitusta mitä kuvioita sukkaan tulee tai missä järjestyksessä värejä käytän, aloitan vain jollakin langalla ja erilaiset raidat syntyvät itsestään. 




Tähän mennessä ehkä pahin värihaaste on minulla juuri nyt työn alla. Teen miesten sukkaparia Sockin  monenkirjavasta raita- ja pilkkulangasta, jossa on esimerkiksi kelmeää taitettua keltaista ja vahvasti violettiin taittavaa liilaa, toisina lankoina käytän sukkiin venäläistä turkoosia 100% villalankaa ja  kierrätyskeskuksesta ostettua hernekeiton väristä tuntematonta lankaa, jota sivumennen sanottuna on ollut minulla aivan järkyttävän isot määrät ja olen joutunut miettimällä miettimään mihin kaikkialle sitä tunkisin. 




Mutta  yllätys yllätys, näistä sekalaisista langanjäämistä näyttää kuitenkin muodostuvat ihan hauskannäköiset sukat, joissa hernekeitto vuorottelee raitalangan kanssa. 




Olen kyllä oikeastikin sitä mieltä, että rumia värejä ei ole olemassa, vaan kaikille väreille on paikkansa  ja aikansa. Huomasin myös sattumalta, että vanhassa  adventtikalenteripaketissakin on hyvin samanlainen sävymaailma kuin näissä sukissa. Ja tuossa kontekstissahan paletti näyttää minusta ihan hienolta.

Oletteko te Pömpelin lukijat innokkaita käsityöihmisiä, ja onko joululahjojen neulominen jo aloitettu?






7.8.2018

Pehmeää retroa ja älä osta mitään

Olen viimeaikoina laittanut kotona esille vanhoja Marimekon kankaita, Maija Isolan Satula ja Tantsu ovat lemppareitani, ja niitä onkin meillä useita eri vaaleanpunaisen sävyissä ja vaaleanpuna-vihreinä väriyhdistelminä. 




Meillä on myös vuosia sitten Tanskasta ostettuja Bungalowin keittiöpyyhkeitä, joiden kuviot sopivat hyvin yhteen Marimekon tekstiilien kanssa. Käytän keittiöpyyhkeitä kylläkin ihan tavallisina käsipyyhkeinä, sileät puuvillapyyhkeet  ovat kestäneet vuosikaudet pesua kuumassa paljon paremmin kuin froteepyyhkeet.




Kävin viime viikolla Tukholmassa ja siellä näkyi monessa paikassa uutuustuotteissa Marimekon Unikkokuosia. Meillä ei ole Unikkoa kotona ollut koskaan, mutta sattumalta näin myös juuri nettikirppiksellä ihanan vaaleanpunaisen Jättiunikkotyynyliinan, joka sopisi hyvin meille. 

En kuitenkaan sitä nyt ostanut, koska vietän Älä osta mitään - syksyä. Vaikka ostankin suurimmaksi osaksi esimerkiksi vaatteeni käytettynä, minulle on silti tullut tunne, että haluan vähentää kuluttamista ja tavaran ostamista. Työssäni tietysti näen  paljon kaikkea kaunista ja houkuttelevaa, ja hienoja vanhoja huonekalujakin tulee usein vastaan, mutta koska en halua että kotini muuttuu miksikään tavaravarastoksi, niin olen nyt ajatellut pitää ainakin tämän syksyn taukoa ostelusta.

Sitävastoin olenkin taas ryhtynyt poistamaan talosta ylimääräistä tavaraa, on ollut mukava huomata, että talossa ei ole juurikaan mitään roskiin heitettävää, vaan lähes kaiken olen saanut annettua ja myytyä eteenpäin nettikirppiksillä.

Konmaritin meidän koko talon pari vuotta sitten, ja moni paikka onkin pysynyt ihan hyvässä kunnossa koko ajan sen jälkeen, esimerkiksi tähän puulaatikkoon meidän makkarissa sijoitin lahjapaperit ja muut paketointitarvikkeet ja siellä ne edelleen ovat ihan siistissä järjestyksessä. 




Edelleen silti tuntuu, että tavaraa voisi vielä entisestään vähentää ja olenkin ottanut nyt syksyn tavoitteeksi, että ostamisen sijaan keskitynkin poistamaan meiltä vielä enemmän tavaraa.

Ihan kokoaikaa en kuitenkaan jaksa konmarittaa ja järjestellä kotia, vaan olen myös alkanut taas lukea enemmän kirjoja ja olen myös ehtinyt viimein tehdä valmiiksi myös keväällä aloitetut sukat, jotka olen tehnyt lankakerien lopuista. 



Aloitin heti näiden jämälankasukkien valmistumisen jälkeen jo neulomaan uusia villasukkia ystävälleni lahjaksi. Joululahjojen neulomistahan ei voi aloittaa koskaan liian aikaisin! :D