12.7.2018

Tuliaisia Italiasta


Terveisiä ihanasta aurinkoisesta (ja tosi kuumasta!) Pohjois-Italiasta. Palasin tänään kotiin 16 päivän reppureissulta, jonka aikana kuljimme läpi Keski-Euroopan Italiaan, jossa vietimme 10 päivää kierrellen eri kaupungeissa. Nyt olen jo ryhtynyt käymään läpi loman aikana kertyneitä työasioita ja onkin ihanaa tarttua taas meneillään oleviin suunnittelutöihin kun mukana Italiasta tuli niin paljon uusia inspiroivia juttuja: sekä lisää ymmärrystä vanhoista arkkitehtuurityyleistä että kokemuksia taitavien nykyajan sisätilasuunnittelijoiden luomista hienoista interiööreistä, joista voi ottaa inspiraatiota omaankin työskentelyyn.

Repussa kulki kotiin myös tavallista enemmän tuliaisia, yleensä olen matkoilla aika maltillinen shoppailija, mutta nyt vaan näin niin kivoja juttuja, että halusin tuoda niitä meille kotiinkin arkea ilahduttamaan. 

Tässä työpöydälläni ovat nyt minusta koko matkan ihanimmat löytöni, käsintehdyt genovalaiset rintakorut, jotka ovat osa Le Bambocce - sarjaa, josta voi tilata vaikka valokuvan perusteella itsestäänkin hauskan ja suloisen nuken. Tässä linkki heidän nettisivulleen: Le Bambocce.




Italiasta tarttui mukaan myös muutakin pientä ja söpöä tilpehööriä, ostin iäkkäämmän rouvan pikkuputiikista Levantosta  muutaman samettisen tyynyliinan ja Maisons du Monde - huonekaluliikkeestä myös tyynyliinoja ja huonetuoksuna käytettäviä keraamisia sulkia.





Firenzen paperikaupoista ostin kauniita italialaisia kortteja ja kalentereita. 




Olin niin iloinen kasviaiheisten kalenterien löytymisestä, että piti ostaa kaikki kolme erilaista :)





Seinäkalenterit eivät kuitenkaan olleet isoimmat ostokseni, vaan päädyin raahaamaan läpi Euroopan jopa ihanan isokokoisen maton. Onneksi matto on aika ohutta puuvillaa, joten sain sen hyvin taiteltua kassin pohjalle, eikä se edes painanut erityisen paljon. 

Tässä matto levitettynä meidän nykyisen salin maton päälle. 




Maton kanssa ostin myös samaan aikaan puuvillaisen torkkupeiton, peitolle tuli yllättäen jo matkan aikana tarvetta, kun välillä esimerkiksi yöjunassa tarvittiin lisäpeittoa tai lapselle tuli illalla ravintolassa kylmä. 

Tämä peitto on siis jo ehtinyt nähdä monta paikkaa ennen kuin se päätyi Pömpelin sohvan selkämykselle!




Huomasin juuri, että loman aikana olitte jättäneet paljon kivoja kommentteja blogiin, alan käymään niitä nyt läpi ja vastaan kyllä kaikille :)

Ihanaa heinäkuuta ja Instagramin puolelta voi käydä vielä katsomassa kuvia matkan varrelta: Instagram/suunnittelutoimistokruunu







10.6.2018

Huvilatunnelmaa



Olemme suunnitelleet, että tänä kesänä emme lähde Pömpelistä mihinkään juhannuksena.
 Kun pöydällä on uusi kesäinen vahakangasliina ja kasvimaalla on tulossa  uutta perunaa juhannukseksi ei tunnu siltä, että lomatunnelmaa pitäisi lähteä etsimään oman pihapiirin ulkopuolelta.  Pömpelistä on tullut meille sekä talvi- että kesäkoti :)  Kun talo oli keskeneräisempi siitä kaipasi myös eri tavalla lomaa, nyt hommat ovat jo niin pitkällä että olen oppinut nauttimaan vaan olemisesta ilman että työlista heti kummittelee mielessä. 







Pömpelissä sisällä on tällä hetkellä entistä enemmän rentoa vintage-tyyliä. Ostin Fine Nordic- nettikaupan alennusmyynnistä uuden vahakangasliinan ja olen myös tehnyt kirppareilta kaikenlaisia hankintoja. Ihanan vanhan teepurkin löysin Karjaan kirpputorilta.




Vähän aikaa sitten löysin myös nettikirppikseltä ison emalikattilan, joka on tosi hyvässä kunnossa. Ajattelin ensin, että käyttäisin sitä lankojen värjäämiseen, mutta se onkin niin hieno, että en taida raaskia.




Keväällä leikatut pelargonit kukkivat nyt tosi runsaasti. Kesällä valoa riittää  pelargonille hyvin myös salissa. Ostin Fine Nordicista myös salin sohvalle uuden haalean vaaleanpunaisen puuvillatäkin, sekin tuo kivaa rentoa huvilatunnelmaa kotiin. 







 Aurinkoista alkukesää kaikille Pömpelin lukijoille, blogissa saattaa olla nyt hieman hiljaisempaa, mutta Instagram kulkee mukanani sekä kotona että kesän reissuilla. Tässä linkki: Kruunun Instagram. Tervetuloa seuraamaan meidän puuhia myös sinne!


8.5.2018

Puutarhurin pelastukset: hamppukate ja uusi teekannu



Olen ollut viime aikoina hieman ongelmissa kasvimaan katteen kanssa. 
Olen käyttänyt kasvimaalla aiemmin katteena vanhaa hevostallilta saatua olkea, mutta luin tänä keväänä ettei olkikatetta suositella syötäville kasveille sen sisältämien kasvinsuojeluaineiden takia. En oikein tämän jälkeen ole osannut hyvillä mielin kasvatella perheelle syötävää olkikatteessa.

Ruohokatetta meillä ei tule lähellekkään tarpeeksi kasvatusalueiden kokoon nähden ja kukkapenkeissä käyttämäni vanha heinä taas on liian ohutta, pitkää ja kovaa asettuakseen kauniisti kasvimaan pieniin rakosiin.

Mietin jo joudunko jättämään tänä vuonna kasvimaan kokonaan ilman katetta, mutta sitten löysin tietoa suomalaisesta uudesta hamppukuitukatteesta. Ajattelin, että voisin tänä vuonna kokeilla hamppua kasvimaan katteeksi. Suomalainen hamppu on ekologista ja tutkitusti myrkytöntä, joten se sopii hyvin myös Pömpelin kasvimaalle.



Sain näissä kuvissa näkyvän paalin hamppukuitukatetta kokeiluun Hemprefinen Hamppukaupasta. Paali muodostuu hamppukuitulevyistä, joita voi joko asetella paikoilleen levyinä tai sitten katelevyä voi avata irtonaisiksi tupsuiksi. Arvostan myös sitä, että paali ei ollut ympäriinsä vuorattu paksulla muovilla, vaan paali pysyy kasassa rautalangalla ja ohutta muovia oli ainoastaan paalin sivuilla.



Irrottelin aluksi paalista irtonaisia kateriekaleita, jotka levitin kasvimaan aumoihin. Levitän aina katteen kasvien ympärille vasta kun ne ovat taimettuneet kunnolla, joten tässä vaiheessa kasvukautta katoin vasta penkkien välit.


Aluksi vähän epäilytti miten hamppukate pysyy maassa kun tuuli tuiversi aika kovaa Pömpelinmäellä, mutta yllättävän hyvin kate pysyi paikoillaan.


Kuitukate muodosti maahan hyvin tiiviin mattomaisen kerroksen, ja on helppo uskoa ettei siitä pääse rikkakasveja kovin helposti läpi.

Seuraavaksi levitin kuitukatetta kasvatusalueiden väleihin. Niihin käytin kokonaisia levyjä. Aika isotkin alueet peittyivät nopeasti.

Nyt seuraavaksi vuorossa onkin sitten villiintyneen mansikkamaan kattaminen. Aloitin sitä jo hieman irtonaisilla katteenpaloilla, mutta koska mansikat ovat rönsyilleet vähän mihin sattuu, joudun kattamisen kanssa samaan aikaan myös hieman raivaamaan mansikkamaata, jottei sen mene tänä kesänä ihan tukkoon mansikoista.


Mutta summa summarun, hamppukatetta on helppo levittää ja se näyttää puutarhassa kivan perinteiseltä. 

Koska olen nyt uurastanut ahkerasti puutarhassa,  on myös mukava ahkeroinnin välissä käydä sisällä levähtämässä hetki ja juomassa kupillinen hyvää teetä.

Olen kaipaillut pitkään hyvää teekannua ja sunnuntaina löysin sellaisen ihan sattumalta kirpputorilta, jossa kävin kun odottelin lasta harrastuksista. Kannu on Kupittaan saven klassikko ja värikin on Pömpeliin ihan täydellinen puuterinen roosa. 





Ostin jo viime syksynä matkoilta kauniita teekukkia, joiden keskellä on punainen apilankukka, mutta teekannun puuttumisen takia en ole ennen päässyt niitä kunnolla käyttämään. Teekukat ovat aivan ihania, ja apilankukilla maustettu vihreä tee on myös hyvää virkistystä puutarhurille.




3.5.2018

Vihreän ja sinisen sävyjä

Luonto Pömpelinmäellä alkaa vihertää ja huomaan, että myös sisällä talossa vihreät sävyt näyttävät nyt kivoilta. Meillä on myös joitakin viileitä harmaan sävyjä, jotka näyttävät pilvisenä päivänä aika sinertäviltä. 




Löysin kirpputorilta vanhan lintukirjan, jonka kauniita kuvia voisi hyvin kehystää vaikka tauluiksikin. 



Oikeaa sinistä väriä meillä on vain muutamassa astiassa.  Sain ystävältäni vappuaattona ihanan tumman hortensian, jonka sävy sopii kauniisti yhteen sohvan kankaan ja sinivalkoisen Fasaani-terriinin kanssa.





Sinistä on myös Japanista tilaamissani Botanical-sarjan muumimukeissa, niiden koko on hyvä teenjuojalle ja piirrosten tyyli on mielestäni lähellä vanhojen muumitarinoiden piirustustyyliä.






27.4.2018

Kohopenkki nurmikolle





Esittelen nyt miten teen kohopenkit suoraan vanhan nurmikon päälle. Tämä ei ole sitten mikään oppikirjaesimerkki, mutta olen kokenut tämän tavan itselleni hyväksi ja toimivaksi.

Aluksi kun asuin vielä Vantaalla rivitalossa ja hoidin muutaman neliön pihaa, tein kohopenkit huolellisesti monesta eri kerroksesta. Nyt kun pihaa on aika paljon enemmän ja olen hieman tällainen ahkeruusrajoitteinen puutarhuri, niin teen kohopenkit niin helposti ja nopeasti kuin mahdollista. 

Sain juuri eilen ison lastin vanhaa heinää aasitallilta ja lisäksi vielä muutaman jätesäkillisen pihatossa muhinutta lantaa. Lannassa on mukana aika paljon kuivikkeena käytettävää purua, mutta se on minusta vaan hyvä asia, koska kuivike kuohkeuttaa lantaa ja sen kompostoituminen nopeutuu. 

Hevosen (ja aasin) lantahan on ihan parasta sekä hyötytarhan lannoitteeksi että maanparannukseen, joten ei sitä turhaan sanota puutarhurin ruskeaksi kullaksi :)

 Osassa meidän pihaa maan humuskerron on ihan olematon, käytimme pihaa perustaessa vain tontin omaa maata ja mullasta ei riittänyt ihan joka puolelle. Koska humuskerros on tärkeä kasvien selviytymiselle, olen nyt ensimmäiset vuodet pyrkinyt aika aktiivisesti lisäämään humusta tuomalla pihaan paljon eloperäisiä kuohkeita aineksia. En myöskään haravoi ympäröröivästä metsästä lentäviä lehtiä pois edes nurmikolta, vaan madot saavat syödä ne ja muuttaa nekin mullaksi. 

Tänä keväänä olen nyt rakentanut sekä uutta kasvimaata että kaksi uutta kukkapenkkiä. Uudet aasinkakat pääsivät nyt pihan etuosan uuteen isoon kukkapenkkiin. Penkin keskellä on muutama kesä sitten istutettu kirsikkapuu ja sen etuosassa tiehen rajautuva kitukasvuinen syreeniaidanne. Aiempina kesinä tällä alueella on kasvanut muutama pioni sekä pieniä ruusupensaita. Niiden pienet penkit tulivat nyt osaksi tätä isoa penkkiä, joten en rakentanut kohopenkkiä koko alueelle, vaan jätin jo kasvamassa oleville kasveille avointa maata.

Uuden penkin etummaisen osan olen jo aiemmin keväällä kattanut tiivillä pressulla. Tässä kohtaa maasta nousee vadelmaa ja haluan tukahduttaa ne kunnolla ennen kuin alan kasvatella samassa kohtaa kukkia. Pressu saa olla paikoillaan varmaankin syksyyn asti.



Varsinaisen kohopenkin rakennuksen aloitan peittämällä nurmikon vanhoilla juuttisäkeillä. Ompelen kierrätysmateriaalista koirien makuualustoja ja vanhaa juuttikangasta jää aina jonkin verran yli kun kaikkia kankaita ei voi reikien tai pysyvien tahrojen takia käyttää.



Juuttikangas on aiempina vuosina maatunut noin vuodessa, käytän kohopenkkien pohjina välillä myös sanomalehteä ja se maatuu kyllä nopeammin. Hifistelijät kastelevat nämä alimmaiset materiaalit ennen nurmikolle levitystä, mutta minä en ole sitä jaksanut tehdä. Tämän alimmaisen kerroksen tarkoituksena on estää maassa tällähetkellä olevien kasvien kasvu ja lisääntyminen. Nurmikkokin siis kuolee juuttikankaan alla ja olemassaolevat juuret ja varret kompostoituvat.

Juuttikankaan päälle levitän paksun kerroksen lantaa. Lannan kannattaa antaa vielä penkissä kompostoitua kunnolla,  jotta se ei polta kasveja. Olen käyttänyt kohopenkeissä myös paljon meidän oman kotitalouskompostorin kompostia, mutta sitä ei juuri nyt ole valmiina.


Päällimmäiseksi penkkiin tulee vielä katekerros, nyt minulla oli tosiaan käytössä vanhaa heinää. Heinän miinuspuoli ovat sen mukana tulevat siemenet, mutta koska pihani ei muutekaan ole kovin kliininen, vaan myös rikkaruohot kasvavat aika vapaasti, en koe heinänsiemeniä kovin pahana asiana.

 Olen käyttänyt kohopenkeissä katteena myös olkea ja puutarhan ruohonleikkuujätettä, mutta mieluummin jätän ruohosilpun suoraan nurmikolle osaksi nurmen luonnollista kiertokulkua.

Kohopenkkiä kannattaisi kasaamisen jälkeen vielä kastella, mutta itse en sitä tässäkään vaiheessa viitsi tehdä. Toivon vaan, että taivaalta sataisi lähiaikoina sopivasti vettä, joka tiivistäisi penkin.



Sitten vaan odottellaan, että penkin osaset maatuvat, syksyllä käännän penkin ja istutan siihen ensimmäiset kasvit, ja ensi keväänä koko penkki on jo litistynyt ja muuttunut ihan tavallisen näköiseksi mullaksi. 

Sellainen huomautus vielä, että koirat kannattaa pitää kaukana sellaisesta penkistä, jossa on lantaa kompostoitumassa. Meillä ainakin molemmat koirat pitävät ruskeaa kultaa myös suurena kulinaristisena herkkuna. 






19.4.2018

Pelargonien hoitoa




Vanhan kansan oppien mukaan juuri nyt on kuunkierron aika, jolloin on hyvä vaihtaa huonekasvien mullat.  En noudata vanhoja kuunkiertoon perustuvia viljelysohjeita mitenkään orjallisesti, mutta isompien puutarhatöiden ajoittamisessa kuitenkin huomioin otollisemmat ajankohdat. Pelargonien mullat olisin varmaan vaihtanut tänään joka tapauksessa, vaikka nyt olisikin ollut sen kannalta huonompikin päivä :)


Olen vasta ihan aloittelija pelargonien kasvattajana. Minulla on nyt kaksi mielestäni kaunista markettipelargonia ja kolme pistokkaana hankittua kukkaa. Pink Happy Thought -pelargonin sain viime syksynä vesilasipistokkaana ja sen talvehtiminen onnistui hyvin. Nyt siinä on jo muutama nuppukin. sen pitäisi kukkia kauniin värisin yksinkertaisin kukin. Innostuneena odotan nyt ensimmäistä kukintaa!


Kaksi muuta pistokasta ovat pienissä ruukuissa, ja ne saapuivat meille eilen postissa. Molemmat ovat tuoksupelargoneja, isompi on Lady Plymouth, jota yritin jo viime vuonna kasvattaa epäonnisesti pistokkaasta ja pienempi on nimeltään Lemon Fresh.



Olen ihastunut tuoksupelargoneihin vieraillessani vanhoissa taloissa, joiden jättimäiset tuoksupelargonit saattavat olla yhtä vanhoja kuin itse talokin. Esimerkiksi Runebergin talossa Porvoossa on ihana iso palsamipelargoni, joka oli Fredrikan lempikukka. Kävin Runebergin talossa itse myöhään syksyllä, mutta kesäisin siellä on kuulemma välillä myynnissäkin pistokkaita tuosta samasta kasvista. Sellainen olisi kyllä ihanaa saada omalle ikkunalaudalle!

Tuoksupelargoneja on suosittu sisätiloissa niiden kauneuden lisäksi erityisesti niiden ilmaa raikastavien ominaisuuksien takia, kun lehtiä koskettaa, niistä vapautuu erilaisia eteerisiä öljyjä. Tuoksupelargonit myös mainitaan vaatimuksiltaan vaatimattomimmiksi verrattuna muihin pelargoneihin, ja niitä on perinteisesti pidetty kesäaikaan myös ulkona.

Ennen yleisimpiä tuoksupelaroneja olivat lääkepelargonit. Olen yrittänyt epäonnisesti kasvattaa pistokkaasta myös vanhanajan  lääkepelargonia Dr. Westerlundia, ja sen taimen tai pistokkaan hankkisin kyllä nyt mielelläni uudelleenkin kun pelargoninhoitotaitoni ovat (toivottavasti) hieman jo parantuneet.

Kyselin tämän aamuista mullanvaihtoa varten vinkkejä Facebookin hienosta pelargoni-ryhmästä. Sain  hyviä kokemukseen perustuvia ohjeita, eräs vinkkien antajakin on kasvattanut pelargoneja jo viisikymmentä vuotta.

Tiivistettyna ohjeet olivat, että pelargonit viihtyvät läpäisevässä hiekkaisessa ja/tai turvpitoisessa mullassa ja ne kaipaavat voimakasta lannoitusta. Laitoin itse nyt ruukkujen pohjalle palanutta hevosenlantaa, koska sitä meillä oli valmiina. Multana käytin  ihan tavallista luomulaatuista puutarhamultaa, koska se oli mielestäni turvepitoista. 

Vaihdoin mullat nyt vasta isommille kasveille, pienet eilen saapuneet pistokkaat saavat vielä juurtua rauhassa omissa pikkuruukuissaan. En halunnut aiheuttaa niille heti shokkia uudessa kodissa, juuri kun ne olivat selviytyneet hengissä postituksen rasituksista.

Oikeastaan tein mullanvaihdon nyt ihan viime hetkellä. En ollut lannoittanut pelargonejani vielä kertaakaan ja ne ovat kukkineet koko viime kesän ja pitkään jo nyt keväällä. 




Leikkasin samoin nyt pelargonejani aika reippaasti. Leikkaus olisi varmasti ollut parempi tehdä aiemmin keväällä, mutta pelargonit kukkivat heti pahimpien pakkasten jälkeen niin upeasti ja pitkään etten voinut niitä alkaa leikkaamaan. Nyt kun kukinta alkoi olla jo lopuillaan ja kasvit selvästi myös ränsistyivät nopeasti ihan silmissä ja ravinteiden puute alkoi näkyä lehtien värien muuttumisena, ajattelin, että uudistan ne nyt, jotta niillä on kuitenkin vielä pitkä ja valoisa kasvukausi edessään.

Otin myös markettipelargonista yhden pistokkaan vesilasiin, katsotaan miten se onnistuu, kun en ole ennen itse leikannut pistokkaita pelargoneista.

Eri pelargonilajikkeet kaipaavat hieman erilaista leikkausta ja hoitoa, harjoittelemalla ja kokeilemalla toivottavasti opin tuntemaan niiden tavat!

11.4.2018

Rakkaudesta arkeen


Pömpelinmäellä eletään nyt vuoden kiireisimpiä aikoja, kun meillä molemmilla vanhemmilla on paljon töitä. Myös puutarha odottaa uusia viljelyskasveja ja uusien hedelmäpuiden ja pensaiden istutusta. Aitakin on talven aikana kaatunut ja myös talo kaipaisi pientä huoltomaalausta.

Kevät on kuitenkin myös minulle lisääntyvästä valosta ja luonnon heräämisestä iloitsemisen aikaa. 




Olenkin viime aikoina paljon miettinyt sitä millaisissa rooleissa työn ja kodin askareet sekä lepo ja palautuminen ovat elämässäni. Haluaisin myös ainakin osittain irti siitä meidän kulttuuriin kuuluvasta ajattelutavasta, että työ koetaan usein rasittavaksi ja kuluttavaksi, ja taas vapaa-aika on varattu  elämästä nauttimiseen. Monessa muussa maassahan vapaa-ajan ja työajan kahtiajakoa ei samalla tavalla ole kuin meillä täällä Pohjois-Euroopassa. Jo Välimeren maissa työtä tehdään esimerkiksi perheyrityksissä käytännössä aina, ja muu elämä lomittuu vaikkapa oman kaupan tai leipomon toimintaan luontevasti. Tällöin työkulttuuri näyttää olevan myös rennompaa, aikataulut eivät välttämättä ole niin justiinsa ja keskellä toimiston tai myymälän vilskettä saatetaan istua toista tuntia nauttimassa pienistä kupeista minttuteetä.

Tällainen rennosti ottaminen näyttäytyy kyllä minulle omasta kulttuuritaustastani käsin katsottuna myös vieraalta, ja tehottomaltakin. Pidän siitä, että asiat hoituvat nopeasti ja sovituista asioista pidetään myös työelämässä kiinni. 

Mietinkin nyt sitä miten yhdistäisin omassa elämässäni toisaalta länsimaiset työteon arvoni, eli tehokkuuden ja luotettavuuden siihen, että arki ja vapaa-aika olisivat minulle yhtä mieluisia enkä kuormittuisi kovin paljoa työnteosta. 


Ajattelen, että tällä hetkellä olen elämäni jonkinlaisessa lakipisteessä ja nyt on hyvä aika tehdä valintoja ja muodostaa rutiineja tuleviksi vuosiksi. Nyt talon pitkä rakennusprosessi on valmis, olemme perheenä asettuneet tänne kylälle ja yritykselläni on nyt jo kalenterissa riittävästi töitä  yli vuodeksi. Kotieläinmäärämme on myös täynnä, kaksi koiraa ja kissa on meille sopiva eläinmäärä. (Paitsi, että kesäkanat ovat edelleen haaveissa.) Nyt siis elämä ei ole enää jatkuvassa muutoksessa, vaan on aikaa pysähtyä katsomaan mitä kaikkea minulla on elämässäni ja mitä vielä kaipaan lisää ja mistä voin päästää irti.

Nyt ajatuksissani korostuvat juuri näistä saavutetuista asioista nauttiminen: Todella mielenkiintoisesta työstäni, joka on parempaa mitä olisin koskaan osannut edes unelmoida. Talosta, jossa on hyvä elää arkea. Puutarhasta, jonka kasvua saan seurata. Perheestäni, eläimistä ja ihanista ystävistäni, joista moni on myös työkavereitani. 

Asioita, joista olen päästämässä irti ovat  esimerkiksi jokaisen asian tekeminen henkilökohtaisesti ja työajan tuhlaaminen työn kannalta ei niin tärkeisiin asioihin. Olen esimerkiksi vähentänyt todella paljon käyntejä tavarantoimittajien luona, kun alan ihmiset ja tuotteet ovat jo tuttuja, saan paljon aikaa vieneet tapaamiset nykyään korvattua lähes aina sähköpostilla tai soittamalla. 

Olen myös opetellut pitämään paremmin kiinni levosta ja palautumisajasta. Pyrin lopettamaan varsinaisen työnteon neljän aikoihin iltapäivällä silloin kun mitään akuutteja toimenpiteitä vaativaa tekemistä ei ole. Varaan myös nykyisin kalenterista vapaata arkipäiville silloin kun teen viikonloppuisin töitä. Olen huomannut, että maanantait alkavat minulla aurinkoisesti ja olen täynnä inspiraatiota, kun olen saanut tarpeeksi palautumisaikaa ja lepoa.

Mieli ja aivot rasittuvat tässä työssä enemmän kuin silloin kun tein enemmän teoreettista ja jäsenneltyä työtä. Suunnittelutyössä yhdistyvät luovuus ja tarkkuus, ja olen huomannut sen olevan yhdistelmä, joka vaatii minulla arjen keskellä vastapainoksi pitkiä päiväunia, rauhallista sukkien neulomista ja hiljaisia kävelylenkkejä metsässä koirien kanssa.




Aiemmin olen myös jättänyt kaikenlaisen itsestäni huolehtimisen aikalailla taka-alalle, en ole käynyt juuri lääkärillä vaikka tarvetta olisi ollutkin, saati sitten hierojalla tai kampaajalla. Nyt olen ajatellut, että huolehdin myös siitä, että koko kehoni voi hyvin. 

Kampaajalle en ole edelleenkään mennyt, mutta olen löytänyt hyvän kiinalaisen lääketieteen vastaanoton, jossa käyn pari kertaa kuussa akupunktiossa. Lisäksi olen koko kevään käyttänyt kiinalaisia yrttiuutteita, jotka ylläpitävät hyvinvointiani. Olen kokenut, että kiinalaisen lääketieteen kokonaisvaltaisuus ja luonnollisuus sopivat minulle todella hyvin. Voin lämpimästi suositella Helsingissä toimivaa Akufunkiota, jos ajattelet, että akupunktio ja  kiinalainen lääketiede voisivat sopia sinullekin.

Tälle keväälle ja tulevalle kesälle olen jo hyvissä ajoin tehnyt kalenteria, jossa on meidän koko perheen aikatauluja ja menoja. Olemme lähdössä koko perhe kesällä matkalle ja lasten kanssa menemme myös Luonto-liiton leirille heinäkuussa. Näitä reissuja odotan tosi paljon ja näiden lisäksi olen ajatellut vielä lähteä itse nyt keväällä käymään Virossa puutarhamessuilla. Olisi kiva löytää jokin helppo seuramatka, jotta voisin vaan hypätä bussiin täällä Suomessa ja kaikki muu olisi järjestetty valmiiksi.

Tätä kirjoittaessani ulkona on ihanan aurinkoista ja eilen Hyötykasviyhdistyksen Alku & Juuri -puodista ostamani siemenpussit odottelevat houkuttelevina kuistilla.




Ostin myös Alku & Juuri- kaupasta eilen uuden kirjan, Sinikka Piipon Suomen luonnon lääkekasvit. Omassa puutarhassani kasvaa jo ihan hyvä valikoima tavallisimpia lääkeyrttejä, mutta toivoisisin, että oppisin paremmin hyödyntämään myös luonnon villiyrttejä. Minulla oli kyllä jo valmiiksi muutama yrttikirja, mutta tämä kirja vaikuttaa paljon paremmin jäsennellyltä ja kirjaa voi lukea myös paloina ilman pitkää syventymistä kirjan maailmaan.




Aamulla kävin jo levittämässä pihan viimeisille hangille tulisijojen tuhkat ja nyt aloitan talon viikkosiivousta. Aurinkoisessa säässä on mukava siivota, ja järjestyksessä olevassa kodissa on myös hyvä tehdä töitä ja levätä.

Aurinkoista ja levollisia arkipäiviä myös Pömpelin lukijoille!




3.4.2018

Venäjän tuliaisia (+ lankahulluus pahenee)



Terveisiä aurinkoisesta ihanasta Pietarista!

 Vietin tänä vuonna pääsiäisen miehen kanssa kahdestaan Pietarissa. Oli kyllä tosi mukava reissu, joka katkaisi hyvin kevään työkiireet.

 Matkaohjelma oli oikeastaan tosi rento ja ehdimme paljon lepäilemään ja juttelemaan kaikessa rauhassa.

 Kävimme kuitenkin yhdessä  myös hieman katsomassa nähtävyyksiä, ensin Eremitaasissa ja verikirkossa ja sitten kävin vielä yksin katsomassa muutamaa muuta arkkitehtonisesti mielenkiintoista rakennusta, joissa oli tämänhetkisten töitteni kannalta kiinnostavia juttuja. 

Tuliaiset noudattelivat tälläkin kerran tavallista linjaani. Minusta on mukavaa tehdä matkoilla hankintoja, joista on iloa ja hyötyä kotona ihan arjessa. 

Tällä kertaa kävimme Pietarissa myös parissa lankakaupassa, toinen oli ihan pettymys: puolet langoista oli pelkkää tekokuitua ja loput langoista olivat sellaista perusankeaa väritystä. Valikoima oli myös tosi pieni. Toinen kauppa oli sitten onneksi oikein kiva, kaupan nimi on Wooly ja se löytyi hyvin Googlen kartan avulla. 

Minun piti tosin odotella kaupassa kunnes joku venäläinen menisi kassalle tekemään ostoksia koska en käsittänyt miten lankoja kuului ostaa.  Kaikki langat olivat nimittäin suurilla pahvihylsyrullilla hyllyissä.  Venäläisten esimerkistä ei kuitenkaan ollut minua apua, koska juuri sillä hetkellä kaikki asiakkaat raahasivat vain kassalle kokonaisia isoja rullia ja ostivat ne kokonaan. 

 Pietarissa harva myyjä osaa englantia, mutta onneksi lankakaupan nuori myyjätär teki poikkeuksen ja osasi sen verran englantia, että sain hänen kanssaan selvitettyä miten pienempien ja suomalaisittain normaalien muutamien satojen grammojen lankamäärien ostaminen tapahtuu. Koska halusin ostaa pienemmän määrän lankaa, tarvittava määrä lankaa kerittiin isosta rullasta ison koneen avulla, johon myyjä näppäili sen grammamäärän mitä halusin lankaa ostaa.

Loppujen lopuksi sain siis langat ostettua ja kaikki meni hyvin. Tässä kuvassa Pietarista ostamani neljä pahvirullakerää yhdessä Adlibriksestä tänään saapuneiden kerien kanssa. Kaikissa Pietarin tuliaiskerissä on samaa italialaista luonnonkuitulankaa, joka on merino-mohair-angorasekoitusta. 




Lankojen lisäksi toin Pietarista kotiin myös venäläistä hunajaa. Viime kesän reissulta toin Moskovasta ison pönikän propolishunajaa suoraan tuottajalta, mutta tällä kertaa kävin ostamassa hunajat ihan vaan pietarilaisesta supermarketista. Minusta on tosi mielenkiintoista käydä ulkomaanreissuilla paikallisissa ruokakaupoissa katsomassa myytäviä ruokia ja muita taloustarvikkeita. 

Ylähyllyn pienet emalimukit ovat muuten myös aika uusi hankinta, ostin ne Porvoon Riimotista viime Porvoon reissulla.  Mukit ovat juuri sopivat isännän espressoille.





Vaikka lankahulluuteni on pahentunut sen verran, että keriä on täällä Pömpelissä vähän jokaisella vapaalla pöytäpinnalla,  olen kuitenkin saanut ihan mukavasti myös langoista neulottua valmista. 

Ostin Pietarin huonommasta lankakaupastakin muutaman kerän tuliaislankoja ja niistä tein jo yllätyssukat. Lanka oli jotakin vauvojen vaatteisiin tarkoitettua bambu-villasekoitetta, jossa seassa on myös keinokuitua. Toinen keristä oli hieman omituisesti liukuvärjättyä ja toinen kerä oli yksiväristä vaaleanpunaista. Lopputulos on vähän oudonnäköinen, mutta sukat ovat jalassa mukavat eivätkä liian kuumat nyt keväällä. 





Näiden sukkien lisäksi olen tehnyt viimeisen kuukauden aikana useamman parin muita sukkia ja pipojakin olen tehnyt kuusi tai seitsemän. 

Vaikka Pömpelin emäntä neulookin täällä juuri kaikenlaisia paksuja villavaatteita, oli kevät onneksi saapunut taloon meidän matkan aikana. Olin jättänyt maljakkoon koivunoksia, jotka nyt ovat avautuneet suloisille hiirenkorville. Lisäksi kuistilla koko talven ruukussa odottaneet kukkasipulit olivat myös heränneet eloon. 








SaveSave

25.3.2018

Pääsiäisvalmisteluja



Palmusunnuntain aamu on täällä Pömpelinmäellä alkanut perinteisesti. Autoin tytärtä valmistelemaan virpomisasun ja pengoin varastosta esiin mummoni vanhan lommoisen kahvipannun ja pärekorin.

Kuistilla on myös nyt paperipussissa herkkuja odottamassa virpojia, ja juuri äsken kävikin kaksi hauskasti pukeutunutta poikaa virpomassa. Heillä oli molemmilla hienot piirretyt keikariviikset ja muutenkin kivat vanhanajan taikuriasut.

Olen itse täällä nyt laitellut kotia kuntoon pääsiäistä varten. Löysin tällä viikolla kirpputorilta lisää Fasaaniastioita. Kaksi keittolautasta maksoivat vain 3 euroa kappale. Niissä molemmissa on 1900-1920-valmistusjakson rotanhäntäleimat, mutta mitoissa ja pinnassa on eroja, joten ovat varmaankin valmistettu eri erissä.




Päätin tehdä tänä vuonna tyttären kanssa pienen linnunpesän pääsiäiskoristeeksi ja mietimme vähän aikaa mihin pesän asettelisimme. Lopulta pikkupesälle löytyi aika ihana paikka uusien lautasten päältä.

Valkoiset suklaamunat ovat Porvoon Skafferista. Olin perjantaina käymässä Porvoon vanhassa kaupungissa ja käyn siellä aina ostoksilla samoissa kaupoissa. Ensin lelukauppa Riimikossa, ja sen jälkeen käyn Skafferissa ostamassa herkkuja kotiinviemisiksi.

Minusta on mukavaa koristella kotia eri vuodenaikojen ja juhlapyhien mukaan, mutta toisaalta en haluaisi ostella mitään kertakäyttökoristeita. Olenkin yrittänyt hankkia kotiin vain sellaisia juhlakoristeita, jotka kestävät vuodesta toiseen ja, joiden ulkonäöstä pidän oikeasti tosi paljon. 

Onneksi kotiin saa ajankohtaista tuntua  myös aika pienilläkin jutuilla, keväisin siivoan ja raivaan kotia aina selkeämmäksi ja laitan ylimääräisiä tavaroita kierrätykseen tai kaappiin odottamaan syksyä. Ulkoa saa kauniita oksia, joiden silmujen aukeamista on mukava odotella.  

Hain myös eilen illalla kuistille ison kimpun pajunoksia toivottamaan tulijat tervetulleeksi, mietin ensin, että koristelisin niitä jotenkin, mutta ne näyttivätkin vaalean turkoosissa metalliämpärissä tosi kivoilta ihan ilman mitään lisättyä koristusta. 






Talvetin tänä talvena ensimmäistä kertaa pelargoneja, ja selvisivätkin talvesta yllättävän hyvin. Ja nyt ne jo kukkivatkin iloisesti keittiön ikkunalla.




Viime aikoina täällä Pömpelissä on ollut pieni pipo- ja villasukkatehdas kun olen innostunut oikein kunnolla neulomaan. Olen tilannut ihan fiiliksen mukaan erilaisia lankoja kaikissa inspiroivissa väreissä ja sitten aina vaan katson niistä erilaisia yhdistelmiä mieleni mukaan. 

En juurikaan käytä ohjeita kun neulon ja otan esimerkiksi kirjoneuleisiin mallit vain pätkä kerrallaan jostakin kaavioista.  Esimerkiksi Niina Laitisen malleissa on aivan ihania kuvioita, joita voi minusta hyvin yhdistellä aika vapaasti.

Aloitin tänä aamuna keväisiä lyhyempivartisia sukkia itselleni. Ajattelin tehdä puuterisen vaaleanpunaiselle pohjalle liiloja, okranvärisiä ja keltaisia kasvikuvioita.




Levollista Palmusunnuntaita, Pömpelin emäntä tarttuu nyt kutimiin :)